Tuli (1996)

Kuka jätti kaalisopan hellalle?


Jalin talo on tulessa!

Tai ainakin siltä se näyttää. Katto taitaa läpäistä vähän turhan paljon valoa.  Näyttää aika hurjalta. :)

Kuvat ovat törkeästi greenscreen-versioita, koska aitakappaleet yms. tuottavat ylitsepääsemättömiä ongelmia kuvankäsittelyssä. Olkoonkin vain ylemmältä taholta tullut pyyntö liittää pienoismalli johonkin heinoon taustaan. Liittäköön ylemmät tahot ensin, niin minä teen kyllä sitten perässä :D
Ja sitäpaitsi koulun greenscreen oli ihan naarmutettu ja kökkö.

Tässä ne nyt ovat, höpsölle kiitos kuvausavusta.

esikuvansa:

Sain nämä nyt vihdoin tänne. Eihän siihen mennytkään kuin...melkein kaksi kuukautta. :D

Loppu

Nyt se sitten loppui. Tai oikeasti se loppui jo viikko sitten.


Seuraavaksi edessä jotakin. En tiedä mitä.

Con Air - Lento vapauteen (1997)

Näin sitä lennetään (liidetään) kohti valmistumista.

Sitä ennen haluan kuitenkin esitellä teille Qurren (lausutaan ruotsalaisittain).
Qurren maailmaantulo oli hitaanpuoleinen, hieman kivulias ja pientä luovuttamisen makuakin oli havaittavissa.

Tänään Qurre kuitenkin pääsi kokemaan ensimmäiset liitonsa. Ensin koulun pihamaalla, hentojen puiden oksilla. Sen jälkeen turvallisesti Minnan pihapuissa. Kuvaajan asemassa Minna vain oli hieman vaarassa, kun kävyt luistelivat kenkien alla, pylly meinasi läsähtää kivikkoon.

Qurre oli ennen surkean oloinen möykky vaahtomuovia. Minnan oravarakkaassa kolmivuotisessa huomassa siitä tuli karvainen, suurisilmäinen liito-orava. Karvapeitteekseen se sai villaa, koska kirpputoreilta löytynyt sopivia uhreja turkkejaan luovuttamaan, ja kangaskaupabn täditkin pyörittelivät päätään, kun Minna kävi kyselemässä harmaan tekoturkiksen perään. Minna ei halunnut uhrata myöskään vanhaa nallereppuvanhustaan näin pienen maateriaalitarpeen takia. Suruissaan oravansa karvattomuudesta Minna hoksasi, että hänelle on vuosien saatossa kertynyt kasat villaa, josta saisi mainion turkin oravalle.

Silmät Qurre sai vanhasta puuhelmestä, jonka Minna lakkasi mustalla kynsilakalla, joka sekin sai pitkän tauon jälkeen jotain käyttöä - Minna kun on jo angsti-vaiheensa ohittanut eikä mustalle kynsilakalle näin ollen ole tarvettta. Luokan kaappiin oli joku ystävällisesti jättänyt viiksimateriaalia, josta Qurre sai vinksahtaneet viiksensä. Kiitos sinä, viikset kaappiin säilönyt. Käpälien pohjiin Qurre sai punaiseksi sävytetyt Revultex-jarrut.

Nimensä Qurre sai, kun utealiaat lavasterakennusopiskelijat kyselivät suloisen karvaotuksen nimen perään. En muista kuka se tarkalleen oli, joka lopullisen asun keksi, mutta suurin kiitos nimestä menee Tomille.

Nyt Qurre pääsee liitelemään Minnan ja Hansin olkkariin.


Olen pahoillani laiskuudestani. En jaksanut käsitellä siimoja pois kuvista, koittakaa kestää. Jooko?

The Science of Sleep (2006)

Äiti, minä tein sen taas!

Nyt voi nukkua yöllä. Ja syödä. Ja nukkua.


Ja tehdä loput rästityöt.
Yksi orava ja pikkuinen talo olisi vielä viimeisteltävä. Niin, ja parit hyväksiluvut yrittää saada.
Sitten minä olen lavasterakentaja.
Kolme kertaa työtön. Se on aika hyvin kahdeksan vuoden saldoksi.
Niin, ja minulla on ensimmäistä kertaa sitten esikouluun menemisen jälkeen kouluton tilanne.
Hurjaa. :)

Uneton Seattlessa (1993)

 Nyt se on valmis ja pystyssä (toivottavasti vieläkin) Nokian jäähallissa.

Kiitos Anu: ilman sinua ei koko osastoa olisi. Kiitos, että sain ryhtyä tekemään kanssasi yteistä opinnäytetyötä.

Kiitos Jenny ja Juha ilman teitä osaston seinät eivät olisi pystyssä eikä valolistat paikoillaan.

Kiitos myös kaikille rakentamisessa auttaneille: ilman teitä olisimme olleet pulassa.

Lisäkiitos Hansille, omalle höpsölleni: valot eivät olisi syttyneet ilman sinua ja pari muutakin seikkaa olisi jäänyt messuosastosta puuttumaan ja aika olisi loppunut kesken ilman sinua. Olit korvaamaton hätäapu, kun kukaan niistä, joiden olisi oikeasti pitänyt olla valmiita lähtemään avuksi, eivät eväänsäkään notkauttaneet. Kiitos myös ruokahuollosta ja pyykin pesemisestä projektin aikana. <3


Huomenna sitten purkamaan.


Lisää aiheesta, kun saan ensin kirjallisen osuuden hoidettua pois alta.
Ja jos vaikka ensi yönä voisi nukkuakin, edes vähän enemmän kuin kahtena edellisenä.


Lisäänpä vielä vertailun vuoksi kaksi viimeistä SketchUp+Kerkythea suunnitelmaa, joiden mukaan osasto tehtiin.

Kaalisota (2002)

Oho.

Edellisetä päivityksestä näyttää olevan aikas pitkä aika.

Sen kunniaksi ajattelin julkaista tekstin vielä toistaiseksi keskeneräisestä työstä.


Meillä oli toisena opiskeluvuotena pienoismallikurssi, jolla piti valmistaa jostakin kohteesta pienoismalli (no kas kummaa!). Leffahömppänä halusin tehdä jotain jossakin elokuvassa näkyvää. Tiesin alusta asti, että haluaisin tehdä Tim Burton -materiaalia. Ensin mielessäni kävi Saksikäsi Edwardin linnassa oleva portaikko. Se ei kuitenkaan näkynyt elokuvassa kertaakaan niin hyvin, että siitä olisi voinut väkertää pienoismallin. Erilaisten pohdintojen tuloksena päädyin Jalin perheen vinoon taloon Jalissa ja suklaatehtaassa.

 
Työ jäi komeasti kesken (en ehtinyt käytännössä aloittamaan koko hommaa laisinkaan), kun päädyin kesken kurssin leikkaukseen ja saikulle. Sen jälkeen ei ollut aikaa paneutua kyseisen työn tekemiseen. Keväällä ilmaantui kuitenkin jakso, jonka aikana oli mahdollisuus tehdä rästitöitä.

Nyt työstä puuttuu enää pihamaa. Pihaan kuuluvat yksittäiset tavarat ovat melkein kaikki tehtynä. Enää pitäisi käsitellä pihamaa-styrox sopivalla tavalla ja iskeä kaalit ja aitakappaleet kiinni koko höskään.


Tein ensin rungon talolle kapalevystä. Ikkunanpielet ja ovenkarmit korotin pahvisuikaleilla. Talon sisäseinät maalasin epämääräisesti harmaaksi, etteivät ne hohkaisi aivan valkoisina.

Seinien päällystämisen päädyin toteuttamaan styroxilla: leikkasin styroxista pieniä tiilenkappaleita, liimasin ne kapalevylle ja maalasin lopulta oikean värisiksi. Seinäpinnan olisi varmasti saanut aikaan jollain helpommalla ja nopeammallakin tavalla. Tehtyäni kokeilun styroxilla en kuitenkaan halunnut enää harkita muita vaihtoehtoja, koska styrox-tiilet näyttivät hyvältä. Jotta kapalevy ei hohtaisi valkoisena styrox-tiilien saumakohdista, maalasin talon rungon mustaksi.

Ikkunanpielet ja ovenkarmet maalasin valkoiseksi. Ennen maalaamista liimasin niihin vielä aivan ohueksi vannesahalla leikkaamani puutikut. Tein samoista puutikuista myös ikkunalaudat.

kapalevyrunko

styroxtiilikokeilu maalaamattomana ja maalattuna

maalattu talorunko ja tiilten kiinnittelyä

Vihdoinkin koko talo muurattu!

 Koska talon katto on vähän joka suuntaan sortunut ja reikäinen (tai lähinnä siinä on vain yksi iso reikä) päädyin tekemään katolle rungon vaneritikuista. Näin sain aikaan sopivasti epätasaisen lopputuloksen. Myönnän, että tähän olisi ollut olemassa helpompikin reitti, mutta en osannut ajatella asiaa loppuun asti ennen kuin aloin toteuttaa ideaani. Rungon päälle leikkasin viilusta päreitä.

valmis kattorunko

maalaamista vaille valmis katto

päreiden liimailua ja reikäkohdan maalausta

Pihassa olevan kaalimaan ajattelin toteuttaa kankaalla, jonka käsittelisin ensin Revultexilla. Kokeilin ensin toteuttamista tavallisesta lakanakankaasta, mutta Revultex teki kankaasta liian paksua ja tönkköä. Kaivoin kaappieni kätköistä palan ohutta puuvillavoileeta ja käsittelin sen mollemin puolin sävytetyllä Revultexilla. Lopputulos oli sopivan vahvuinen. Leikkasin kankaasta pieniä puoliympyröitä, jotka liimasin kuumaliimalla kaalia muistuttavaan muotoon.
 

sävykokeiluja kaaleja varten

lopullinen sävy ja puuvillavoilee

valmiita kaaleja

Pihassa on myös aita, vihanneskoreja, kottikärryt ja pyykkinaru (sekä tuoli, jonka jätän varmaan pois työstäni).

Kottikärryt ovat aisojen kiinnittämistä vaille valmiit, mutta kuvaa ei kyseisistä kärryistä valitettavasti ole. Kärryt kokosin pahvista, jonka maalasin vesiväreillä.

Vihanneskorit liimailin kokoon ohuista puutikuista (samoja tikkuja, joita käytin ovenkarmeina, ikkunanpielinä ja -lautoina). Maalasin korit lopuksi vielä vesiväreillä. Maalatuista koreista ei valitettavasti ole vielä kuvia.

maalaamaton vihanneskori

Aitakappaleet veistelin jätepuiden joukosta kaivamistani tikuista ja maalasin kappaleet vesiväreillä.

valmiita aitakappaleita

Teen tämän työn loppuun heti, kun saan opinnäytetyön pois alta. Opinnäytetyöstä tulossa merkintä lähiaikoina.

Oopperan kummitus (1925)

Ennen joulua tehtiin Vaasan Oopperalle pylväitä. Siellä oli lähestymässä ensi-ilta Tsaikovskin oopperasta Jevgeni Onegin.


Tarvittiin siis 14 kappaletta sisältä valaistuja pylväitä, korkeus ~5 metriä kappale.


Pylväät koostuivat viidestä lyhyemmästä palkista, jotka pinottiin päällekäin. Pylväiden runko muodostui vanerista ja verhoilu suoritettiin valkoisella, palokäsitellyllä puuvillalla. Pylväiden sisälle tuli valaistus. Minun osuudekseni hommassa koitui osien verhoilu. Lisäksi vannesahailin, rei'itin ja maalasin palkkien väleihin tulleita kaaria.

Verhoileminen oli ihan mukavaa. Sormet vain olivat ensimmäisen päivän jälkeen vähän turtana, mutta toinen päivä sujui jo ongelmitta. Minulla oli tämän tyylisestä hommasta kokemusta työssäoppimisajalta.

Näin kankaat kiinnittyivät palkkeihin. Ensin meni hetki oppia hyvä, ryppyjä jättämätön tekniikka, mutta kun sen oppi, homma sujui sutjakasti. Taustalla jammailee Tomi.

Kankaat piti niitata kiinni reunoistaan etteivät jäisi repsottamaan miten sattuu ja siten myös ulospäin näkymään. Tomi taas taustajoukoissa.

Palkkien molempiin päihin tuli renkaat, joiden avulla palkit saatiin kätevämmin pysymään kiinni toisissaan. (Ainakin tällaisen funktion kuvittelin rinkuloille).

Tältä valmiit pylväät suunnilleen näyttivät. Tämä on koepylväs, ja eroaa varsinaisita pylväistä muun muassa siinä mielessä, että kahden osan sijaan pylväät koostuivat viidestä osasta. Kuva Katrilta.