Silent Hill (2006)

Rakas työssäoppimispäiväkirja...

Toinen harjoitteluviikko oli...no, hiljainen. Näyttämöllä oli harjoituksia joka päivä (ja maanantaina oli asiakastilaisuus), joten mitään hirveän meluisaa ei voinut päivisin tehdä. Alkupäivät menivät siis lähinnä ihmettelyyn ja muuhun sellaiseen. Iltapäivisin olin mukana näytelmien pystytyksissä. Nyt pystyin osallistumaan jo enemmän kuin viime viikolla, koska systeemit olivat jo vähän tutumpia. Lisäksi uudelleen niputin papereita maanantaina ja rullasin kuormaliinoja perjantaina.

Sain kuulla tulevia tehtäviäni menneen viikon aikana. Minä ilmeisesti saan verhoilla nelisenkymmentä tuolia uudelleen. Ne tulevat remontissa olevaan Teatterikahvila Kiveen. Lisäksi saan tehtäväkseni kattokruunujen putsauksen ja mahdollisesti myös samaisen kahvilan verhojen ompelun. Ne tuolit jännittävät vähän, kun en ole tehnyt mitään verhoilujuttuja aiemmin (mitä nyt katsonut vierestä, kun äiti on päällystellyt työtuoleja uudelleen), mutta eiköhän se siitä kuitenkin ihan hyvin mene, kun tuolit ainakin näyttävät siltä, että niiden päällikangas olisi kohtalaisen helppo vaihtaa.

Uljas uusi maailma (1998)

Ensimmäinen työssäoppimisviikko on nyt takana. Olen viettänyt sen viikon Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Tämä merkintä ei todellakaan ole kuvajournalismin riemuvoitto: kuvia ei ole tällä kertaa tiedossa yhtäkään. Minulla oli kyllä loppuviikosta kamera mukana, mutta en koennut tarpeelliseksi kuvata tekemisiäni, koska luulen kuitenkin kaikkien tietävän miltä näyttää revennyt verho (sekä ennen että jälkeen paikkauksen).


Ensimmäinen viikko meni melko nopeasti ja mukavasti. Olen ollut päänäyttämöllä näyttämöporukassa. Ihan hirveästi ei vielä ole töitä ollut. Enimmäkseen seurasin näytelmien pystytyksiä sivusta ja muutenkin tutustuin sivusta katsoen näyttämömiesten töihin. Loppuviikosta olin jo vähän enemmän mukana pystytyksessä, esimerkiksi Pesulan Likkojen lattian asennuksessa.

Olen myös kantanut puvuston kangasvarastoon yhden uuden hyllyn tukijalan ja auttanut hyllyn asentamisessa, koska olin sopivan pieni ja mahduin sopivasti hyllyn, lattian ja seinän väliin ruuvailemaan. Lisäksi purin yhden banderollin ja kokosin toisen. Se oli muuten mukavaa, mutta pitkät narut tykkäsivät vähän turhan paljon sotkeentua itseensä.

Pääosin olen päässyt paikkailemaan ratkeilleita verhoja. Olen tehnyt paikkauksia koneella ja käsin. Yhden verhon vaihdoin kokonaan, ehjempään ja sopivamman kokoiseen. Hyllyistä löytyi tilalle miltei valmiiksi sopiva korvaava verho. Ainoastaan pituudesta täytyi ottaa muutama sentti pois. Lisäksi pääsin maalaamaan tämän kyisesen verhon "kelkan" (verho oli siis kiinni saranoilla liikkuvassa puurakennelmassa) - maalasin sen mustaksi, kun vanha maali ei ollut kovinkaan kauniissa kunnossa. Kiinnitin kelkkaan myös uuden, pidemmän verhokiskon.
Paikkailtavia verhoja riittää vielä jatkossakin. Minun osaltani se on toki vain mukava juttu: tykkään siitä työstä hirmuisasti.

Viikko on ollut mukava. Olen vieläkin vähän hukassa kaiken kanssa, mutta eiköhän se siitä ala tutuksi tulla. Porukka vaikuttaa mukavalta ja joka päivä oppii jotain uutta. Nyt olen ainakin alkuun päänäyttämöllä näyttämöjuttujen parissa. Jossain vaiheessa keväällä minun pitäisi päästä myös verstaalle lavasteiden rakenteluun. Mielenkiintoinen kevät tulossa.

Sculpture (2009)

Painajaiseni Feeniks on nyt historiaa. Tilalle tuli orava, Yhdysvaltojen Tallahasseesta.

 (kuvat)


Homma alkoi plastoliinia työstämällä. Siihen meni hävyttömän paljon aikaa. En uskalla lähteä laskemaan kuinka paljon. Lopulta sain kuitenkin aikaan suunnilleen malliaan muistuttavan möhkäleen. Tästä plastoliinipatsaasta otettiin kuvat suoraan edestä ja sivuista. Blogia varten otin kuitenkin vähän vähemmän tylsät kuvat, joista näkyy muutakin kuin kyljet ja nenän pää.

Tämän jälkeen etu- ja sivukuvista piirrettiin ääriviivat kalvolle, joilta kuvat heijastetiin styroxiin. Tässä kohtasin seuraavan ongelmani: varastotiloista löytyi pieniä epämääräisiä styroxeja ja yksi valtava järkäle. Koska pienistä ei olisi saanut koottua tarpeeksi hyvin sopivan kokoista kuutiota, päädyin käyttämään järkälettä. Ongelmaksi tämä muodostui sen takia, että valtavan kokonsa vuoksi kuutio ei mahtunut styroxleikkuriin (lankaleikkuri). Minun täytyi siis ottaa käsisaha käyttöön ja alkaa hikoilla. Poistettavaa ei ollut ihan pientä määrää. Irtisahattavat kappaleet olivat siis kokoluokkaa 100x80x25 cm. Meni siinä yksi kokonainen päivä (ja vähän seuraavaakin), että sain kuution mahtumaan leikkuriin. Yli metrin pituisia matkoja on kiva sahailla käsin.

Runsaan tuskailun jälkeen pääsin kuin pääsinkin leikkaamaan oravaa ulos kuutiosta. Se menikin sitten jo nopeasti, ainakin käsin sahaamiseen verrattuna. Ennen sitä kuitenkin piirsin sivukuvan ja etukuvan kuutioon.

 

 Tämä päivä menikin sitten veistellessä. En päässyt vielä kovinkaan pitkälle, mutta kyllä se alkaa jo näyttää oravalta.

Seuraavaksi täytyy käydä hännän kimppuun: se on vielä aivan liian leveä ja iso. Sen jälkeen voi alkaa kiinnittää huomiota yläkroppaan ja käsivarsiin (siihen mistä kohtaa orava on yläkropastaan kaikkein levein, tässä tapauksessa kyynärpään kohdalta). Korvien kohta ja päänmuoto ovat hukassa. Korvat ovat nyt samalla tasolla. Niiden pitäisi kuitenkin sivusta katsottuna olla eri kohdilla, mutta kuitenkin samalla etäisyydellä nenän päästä.


Näihin asioihin palaan kuitenkin vasta syksyllä.
Tämä siksi, että lähden työssäoppimaan Tampereen Teatteriin.
Siellä lymyän toukokuun loppuun asti.
Täällä kirjoittelen sattumista ja tapahtumista sitä mukaan kun ehdin.





Nyt vuorossa loppukevennys!

 

Näin voi käydä, kun käsittelee arkkupakastimen kokoista styrox-kuutiota. 

Älkää kokeilko tätä kotona.

Onko minussa voimaa enemmän kuin kylällisessä pieniä oravia?

(terveisiä sille lavastelaiselle, joka oli veitsen hamarapuolta naputellut ja jännitteitä aiheuttanut)

Nyt kutsuu teatteri.