Homma alkoi plastoliinia työstämällä. Siihen meni hävyttömän paljon aikaa. En uskalla lähteä laskemaan kuinka paljon. Lopulta sain kuitenkin aikaan suunnilleen malliaan muistuttavan möhkäleen. Tästä plastoliinipatsaasta otettiin kuvat suoraan edestä ja sivuista. Blogia varten otin kuitenkin vähän vähemmän tylsät kuvat, joista näkyy muutakin kuin kyljet ja nenän pää.
Tämän jälkeen etu- ja sivukuvista piirrettiin ääriviivat kalvolle, joilta kuvat heijastetiin styroxiin. Tässä kohtasin seuraavan ongelmani: varastotiloista löytyi pieniä epämääräisiä styroxeja ja yksi valtava järkäle. Koska pienistä ei olisi saanut koottua tarpeeksi hyvin sopivan kokoista kuutiota, päädyin käyttämään järkälettä. Ongelmaksi tämä muodostui sen takia, että valtavan kokonsa vuoksi kuutio ei mahtunut styroxleikkuriin (lankaleikkuri). Minun täytyi siis ottaa käsisaha käyttöön ja alkaa hikoilla. Poistettavaa ei ollut ihan pientä määrää. Irtisahattavat kappaleet olivat siis kokoluokkaa 100x80x25 cm. Meni siinä yksi kokonainen päivä (ja vähän seuraavaakin), että sain kuution mahtumaan leikkuriin. Yli metrin pituisia matkoja on kiva sahailla käsin.
Runsaan tuskailun jälkeen pääsin kuin pääsinkin leikkaamaan oravaa ulos kuutiosta. Se menikin sitten jo nopeasti, ainakin käsin sahaamiseen verrattuna. Ennen sitä kuitenkin piirsin sivukuvan ja etukuvan kuutioon.
Tämä päivä menikin sitten veistellessä. En päässyt vielä kovinkaan pitkälle, mutta kyllä se alkaa jo näyttää oravalta.
Seuraavaksi täytyy käydä hännän kimppuun: se on vielä aivan liian leveä ja iso. Sen jälkeen voi alkaa kiinnittää huomiota yläkroppaan ja käsivarsiin (siihen mistä kohtaa orava on yläkropastaan kaikkein levein, tässä tapauksessa kyynärpään kohdalta). Korvien kohta ja päänmuoto ovat hukassa. Korvat ovat nyt samalla tasolla. Niiden pitäisi kuitenkin sivusta katsottuna olla eri kohdilla, mutta kuitenkin samalla etäisyydellä nenän päästä.
Näihin asioihin palaan kuitenkin vasta syksyllä.
Tämä siksi, että lähden työssäoppimaan Tampereen Teatteriin.
Siellä lymyän toukokuun loppuun asti.
Täällä kirjoittelen sattumista ja tapahtumista sitä mukaan kun ehdin.
Nyt vuorossa loppukevennys!
Näin voi käydä, kun käsittelee arkkupakastimen kokoista styrox-kuutiota.
Älkää kokeilko tätä kotona.
Onko minussa voimaa enemmän kuin kylällisessä pieniä oravia?
(terveisiä sille lavastelaiselle, joka oli veitsen hamarapuolta naputellut ja jännitteitä aiheuttanut)
Nyt kutsuu teatteri.
1 kommentti:
Loppukevennys oli ihan paras! Ei tosiaan heti uskoisi, että noin voi käydä xD
Orava näyttää tässä vaiheessa lupaavalta!
Toivottavasti ehdit kirjoitella työharjoittelusta paljon!
Lähetä kommentti