Sävel, joka yhdisti (1939)

Vihdoinkin nämä tänne:

Seikkailuni ja taisteluni hitsauslaitteiston kanssa jatkui edellisten hitsausten jälkeen.

Tarkoituksena oli liittää kaksi huonekaluputken pätkää toisiinsa ja muodostaa ällän muotoinen tukikappale. Tukikappaleita piti tehdä viisi ja niiden tehtävä oli kannatella luokkaan tulevien liukuovien kiskoja (samalla tietenkin myös itse liukuovia).

Sitkeä harjoittelu sai jotain hyvää aikaan - enää ei ole niin epätasaista jälkeä kuin aluksi. Kyllä minusta vielä joskus tulee ihan hyväkin tässä.

Jo hiukkasen aiempia parempi ja onnistuneempi sauma.

Tämän kehtaa jo julkaistakin ja olen tästä jopa hiukkasen ylpeäkin.

Tämmöisiä minä sitten hitsailin sen viisi kappaletta. Tämä yksilö on sauman osalta vähän heikompi, mutta ei anneta sen häiritä.

Ensimmäinen yhteys (1997)

(Nyt hävettää, vähäsen.)

Olipa kerran pikkuinen Minna, joka ei ollut koskaan hitsannut. Tämä pieni Minna sai tehtäväkseen tarttua hitsausvälineisiin. Ensin taisi vähän jännittää ja pelottaa. Piti kuitenkin olla urhea ja pakata itsensä haalareihin ja kypärään. Kaikkien täytyy se kuitenkin jossain vaiheessa tehdä, niin olisipa sitten ainakin pahin ohi.

Ei se mennyt ihan hirveän hyvin. Oikeastaan jälki oli aika karmeata. Mutta tärkeintä on se, että pelko tuli voitetuksi. Harjoittelemalla jälkikin paranee hiljalleen...Pikkuinen Minna on taas yhtä kokemusta rikkaampi.



(Homman nimi on siis sellainen, että sain tuossa jokunen viikko aiemmin tehtäväkseni (Anun kanssa) kasata luokkaan tulevat liukuovet. Ovia varten pitää myös asentaa kiskot, joilla ovet sitten kulkevat. Kiskoja varten taas täytyy tehdä kiinnikkeet, joilla ne sitten kiinnitetään katossa olevaan palkkiin. Nämä kiinnikkeet kootaan hitsaamalla huonekaluputkesta.)


Kun sitten vihdoin uskalsin tarttua hitsausvälineisiin, sain ensimmäisen päivän aikana tämmöistä jälkeä aikaan:

Elämäni ensimmäinen kosketus hitsauksen maailmaan.

Toinen meni jo vähän paremmin...

Kolme viimeistä menivät jo aika hyvin.

Alun takkuaminen johtui osittain siitä, että laitteessa oli pienimmät mahdolliset tehot. Toinen virheeni on liiallinen kiire ja hoppu. (No kun pitää saada heti nyt valmista...). Kyllä nämä silti mielestäni ovat ihan hyviä ihan ensimmäisiksi hitsauksiksi.


Viikon tauon jälkeen kohtasin laitteet uudelleen. Tänään kokeilin jo saumankin tekoa. Ihan ensimmäisistä saumakokeiluista ei ole kuvaa, mutta siitä päsee jyvälle palaamalla katsomaan tämän merkinnän ensimmäistä kuvaa. Eli siis sauman teko ei oikein mennyt kohdilleen aluksi. Eikä kyllä lopuksikaan. Lisää harjoittelua! Kyllä se siitä vielä joskus hyvin alkaa sujua.

Tänään opin kaikenlaista. Tekniikkani oli ensinnäkin aivan väärä. Heti tuli parempaa jälkeä, kun muutti pelkästään hitsausasentoa. Nyt kun oppisi vielä olemaan rauhallisempi. Pitäisi muistaa, että hitaasti hyvä tulee.
Niin, ja tekemällä oppii. Oli minun ensimmäinen neuletilkkukin aika karmea, mutta kyllä se siitä alkoi sujua, kun sitkeästä opetteli. Saman luulisin ja uskoisin koskevan hitsausta.