perjantai 29. huhtikuuta 2011

Seitsemän (1995)

Seitsemäs viikko työssäoppimista ohi. (Mitä ihmettä? Olenko ollut siellä jo niin kauan? )

Mennyt viikko kului tiivisti tänään auenneen Kulttuuriravintola Kiven tuoleja verhoillessa.
En ole oikeastaan muuta ehtinyt tehdäkään.
17 tuolia sain valmiiksi avajaisiin. Jatkan verhoilua vapun jälkeen ja tarkoitus olisi 40 perustuolin lisäksi verhoilla myös pari baarijakkaraa samanhenkiseksi.

Tänään ehdin purkaa muutaman vanhan päällisen irti. Muutoin päivä meni kahvilan sisustuksen avustamisessa: kalusteiden kannossa ja sen semmoisessa. Kiikuin myös tikkailla johtoja asetellen ja tukia irti ruuvaillen.

Kuva ei ole maailman paras, anteeksi. En ehtinyt kuvata näitä sen kummemmin. Myöhemmin ehkä luvassa jotain jännempää kuvaa tästä projektista.


Ihan komeltahan nämä siellä muun kahvilasisustuksen joukossa näyttivät. Onhan se hienoa nähdä omia aikaansaannoksia käytössä - se nostaa kummasti uskoa omiin kykyihin, etenkin, kun töistään kuulee kehuja. Se tuntuu aina hyvältä.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Saksikäsi Edward (1990)

Viides ja kuudes viikko työssäoppimista takana.

Viides viikko meni osittain tuoleja korjatessa. Samaa vanhaa liimailua ja paikkamaalailua. Korjattavana oli sekä mustia että punaisia tuoleja. Osa tuoleista ei ollut yhteistyöhaluisia ja niiden kanssa sai tapella hieman kauemmin, että kiikkumisen ja nytkymisen sai katoamaan. Siirtelin myös korjattuja tuoleja takaisin kahvioon.

Lisäksi olen putsannut Teatterikahvila Kiven kalustoa (baaritiskejä jne.). Olivat olleet remontin aikana kahvilatilassa ja saaneet peitteekseen komean kasan remonttipölyä. Olin myös mukana ottamassa mittoja kahvilan vanhoista verhoista.

Syksyllä ensi-iltansa saavan Onnen maan yksi laatikko kaipasi ruskeaa maalia peittämään punertavat päätynsä. Sipaisin siis siihen pari kerrosta ruskeaa Roscoa.



Parin menneen viikon isoin projekti on ollut Kiven tuolien verhoilu. Olen heilunut saksien ja niittien kanssa viimeisten päivien aikana ahkerasti.


Lavastaja toi minulle vanhan maton palan ja pyysi kokeilemaan miten se toimisi verhoilumateriaalina. Lähinnä ajatellen materiaalin käyttäytymistä kulmissa ja mutkissa.

Aloitin homman purkamalla vanhan päällisen pois. Siitä sain kaavan tulevia päällisiä varten. Olin taas ihastuttavan fiksu ja aloin irrottaa niittejä ilman hanskoja. No, niinhän siinä kävi, että rystyset ja nivelet olivat kohta kaikki verillä, kun en vielä oikein halinnut niitinpoistoa kunnolla ja käsi kopsahteli tämän tästä ikävästi niitteihin ja vaneriin. Fiksuunnuin ja laitoin hanskat käteen. Homma muuttui hieman hankalemmaksi (johtuen mahdollisesti hanskojen liian isosta koosta), mutta kädet säilyivät ehjempinä.


Kun sain vanhan päällisen irti, mallasin sen sopivaan kohtaan matonpalalle ja leikkasin uuden lisäten pienet saumanvarat kiinnitystä helpottamaan. Ensimmäisen kiinnityksen suoritin käsikäyttöisellä niittipyssyllä, jotta virheniittien poistaminen ja kankaan siirtäminen olisi tarpeen tullen helpompaa.


Kun sain pienimuotoisen taistelun jälkeen uuden päällisen suunnilleen kohdilleen, kiinnitin sen lopullisesti paineilmanitojalla. Kuvio ei kohdistunut kunnolla ja se vähäsen ärsyttää minua. Lisäksi häiritsee säilytyksen myötä mattoon jäänyt taitospainauma (tai kenties minun huonoista verhoilutaidoista johtuva veto). Tämä kokeilu kuitenkin todisti sen, että matoilla on mahdollista päällystää tuoli eikä se ole liian vaikeakäyttöistä kulmakohdissa tai mutkissa.




Nyt oli edessä 39 vastaavaa lisää.

Kuudes viikko alkoi sillä, että lavastaja oli tuonut lisää mattoja materiaaliksi. Pääsin siis heti verhoilun pariin. Lyhyistä matoista sai kaksi päällistä, kunhan niistä ensin otti hapsut pois, jotta tuli vähän enemmän kääntövaraa. Lisäksi katkaisin matot, jotta kaavan asettelu ja leikkaaminen olisi helpompaa. Sitten pääsinkin asettelemaan kaavaa sopivalle kohdalle kuvioinnin kannalta ja leikkelemään uusia päällisiä.

Tässä vaiheessa vaatetusartesaanin sydän itki verta: Miksi jokapaissa kohdellaan saksia aina kaltoin? Jos saksilla on tarkoitus leikata kangasta, ei niillä saa leikata koskaan mitään muuta. No, kyllähän niillä nyt jotenkuten leikkasi, mutta aika taistelua se välillä oli. Leikkasin yhteensä 35 päällistä. Siinä oli kyllä saksille työtä aika pitkäksi aikaa. Ei ollut meinaan mitään maailman nopeinta touhua. Ei siinä leikkaamisessa mennyt aikaa, mutta kaavan asettelu oli välillä haastavaa.

Leikattuani kaikki vihreät, tajusin asian, jonka olin kyllä tiennyt jo etukäteenkin, mutta en ollut huomannut ajatella aiemmin: nukan suunta. Niin, häpeällistä myöntää ompelijana, mutta niin siinä vain kävi. En tajunnut ajatella nukan suuntaa ja sen vaikutusta väreihin ennen kuin muutaman leikatun päällisen jälkeen. No, toivottavasti se nyt ei kauheasti haittaa, että esimerkiksi vihreitä päällisiä on nyt neljää erilaista: kahta erilaista kuviointisuuntaa ja molemmissa niissä vielä kaksi eri nukan suuntaa. Loput päälliset leikkaan myöhemmin. En viitsinyt alkaa kuluttamaan aikaa kappaleiden mallaamiseen isosta matosta, joka oli kuviointinsa kannalta aika haastava mietittävä.






Näitä sitten kiinnitelin nitojalla. Kuviointien kohdistaminen ei vieläkään sujunut ihan täydellisesti, vaikka yritin mitan kanssa tarkistella ja kiinnitin alkuksi vain pari niittiä. Kuvioiden heitto kalvaa minua hiukkasen. Eiköhän se kuitenkin siitä ala sujua. Eikä ne nyt niin pahasti heitä, että se hirveästi haittaisi. Luulen, että tässä on taas enemmän kyse omasta kriittisyydestäni. Ehdin kiinnittämään melkein viisi päällistä ennen kuin loma alkoi. Valmiiista tuoleista ei ole kuvia, muuta kuin tuo kokeiluversiosta otettu. Ensi viikolla sitten mahdollisesti niitä luvassa.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Man in the Chair (2007)

Kolmas ja neljäs viikko työssäoppimista takana. Nuo viikot ovat kuluneet vaihtelevasti. Välillä on ollut enemmän tekemistä ja välillä vähemmän ja välillä ei ollenkaan. Nyt muuten luvassa ekat kuvat!

Silloin, kun on ollut tekemistä, olen korjaillut aulan, ala-kahvilan ja kabinetin tuoleja, jotka ovat toinen toisensa jälkeen ratkeilleet liitoksistaan. Päädyin hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun ujuttaa liimaa liitoskohtaan sen verran, mitä kappaleita erilleen vetämällä onnistui. Sen jälkeen jätin tuolit puristuksiin kuivumaan. Yhden vaalean tuolin kokosin palasista uudelleen.

























Tänään (8.4.) liimailin yhden näyttämömiehen kanssa mustia tuoleja. Hänen kanssaan homma tuli hoidettua pikkaisen eri tavalla kuin yksin: purettiin tuolit liitoskohdista ja liimailtiin Tixolla (yksin tehdessä käytin vain puuliimaa). Tulipa nyt kokeiltua kaksi eri tekniikkaa. On se vähän eri asia päästää puusepää tekemään tuollaista kuin lavasterakentaja. Tosin; minusta tulee ehkä joskus vielä puuseppä. Lukion jälkeenhän hainkin puusepäksi opiskelemaan. En kuitenkaan päässyt. Ajattelin, että voisin pitää siitä kiinni ja kokeilla vielä joskus uudestaan. Teolliset huonekalut kyllästyttävät ja ärsyttävät.

Tuoleja fiksaisilin myös maalailemalla peittoon kohtia, joista oli maali lähtenyt omille teilleen. Tässä kohtaa fiksut ihmiset käyttävät hanskoja, kun on käytössä Miranolia. Minna ei ole fiksu. Ainakaan ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla oli jo hanskat kädessä, kun ei nuo tassut oikein tykänneet Miranolista. (Kas kummaa). Mukavaa oli myös siirrellä tuoleja yksi kerrallaan aulaan ja sieltä taas uusia tilalle ja päinvastoin. Niitä olisi toki voinut kantaa enemmänkin kerralla, mutta se oli paljon hauskempaa kipittää monta monituista kertaa eestaas ovissa ja käytävillä.

Olen myös näiden kahden viikon aikana osallistunut luonnollisesti näytelmien pystytykseen kantamalla muun muassa lattiakappaleita, sohvia, pöytiä ja puita. Lisäksi olen siirtänyt näyttämöltä tavaraa varastoon ja hakennut varastosta toisia tilalle. Perus ruuvailuja sun muita olen myös siellä näyttämöllä hyörinyt tekemässä.

Pääsin tällä viikolla myös puvustoon, jälleen kerran. Puvustosta siirrettiin Frenckeliin muutama vaatekassi ja kantelin niitä puvuston naisten kanssa alas ja siirsin Ilkan kanssa Frenckeliin. Samaan syssyyn, kun pehmeistä materiaaleista on puhe, voisi mainita, että korjasin minä taas yhtä verhoakin. Tällä kertaa pääsin henkilönostimen kanssa korkeuksiin paikkailemaan. Hui!

Yhtenä päivänä taistenlin tylsyyttä vastaan siivoamalla omatoimisesti ja -päisesti nysvänurkan (semmoinen pieni nurkkaus/huone/koppi, jossa on kaikenlaiset ruuvit, työkalut sun muut. Sama tapaus, jonka taisin ekan viikon aikana järkätä kuntoon). Samalla tutkin, että mitä siellä löytyy mistäkin.

Neljäs viikko huipentui Ikea-kalusteiden kasaamiseen: kokosin kaksi kirjahyllyä ja yhden toimistotuolin. Aika palapelejä.