Pelon ympyrä (1954)

Hei!

Yllätyksellisesti  minulla on taas tarinointia Lahtiprojektiin liittyen.

Viimepäivät ovat olleet laskemista ja rakenteiden miettimistä ja pyörittelyä.

Omaksi kohtalokseni koituivat kattokaaret, jotka pöhköyksissäni menin suunnittelemaan, ja joihin asiakkaat sitten ihastuivat. Pirullinen juttu mielikuvitukseltani. Olisi sitä nyt jotain helpompaakin varmasti löytynyt.




Mietin ja piirtelin hommaa SketchUpilla. Kokosin härvelin 15 millisestä vanerista ja laitoin joka puolelle MDF-levyt kiertämään. Välissä kertopuuta tms. tukipilareina.

Sitten tuli Mauri. Mauri kysyi, että miksi minulla on noin monta vanerilevyä. Niin. En tiedä. Sain käskyn vähentää levyjen määrän kolmeen. Myöskin MDF:n suhteen tuli muutoksia. Miksi ihmeessä MDF kiertäisi koko kaaret, kun alapintaan tulee kuitenkin uppohalogeenit ja yläpintaa ei kukaan näe. MDF-levyt tulevat siis vain etu- ja takareunaan sekä päätyihin. Lisäksi MDF-levyt nostetaan muutamaa senttiä tukivanereita ylemmäs, jotta valojen piuhat saadaan kulkemaan piilossa kaarien päällä.

Tuskailin vanerin joustamisen pohdintojen kanssa ja kaarien yleisen toimivuuden mietintä aiheutti minulle ihottumaa. Mauri käski tehdä kokeilun 1:5 mittakaavalla. Näin saataisiin suunnilleen selville kaarien käyttäytyminen (mahdollinen joustavuus yms.). No, minähän nyhersin sitten yhdestä lyhyemmästä kaaresta pienoismallin.

Ei se kovin mallikaasti mennyt. Yritin perustella työnjäljen epämääräisyyttä sillä, että minulla on esimerkiksi reunanauhahiomakoneen edellisestä käyttökerrasta miltei vuosi aikaa.

Tein välituet hätäisesti jostain romukopan rimasta katkomalla ja liimaamalla. Lopullisesti nuo tukipalat tulevat olemaan aina samoilla kohdilla. Kokeilua tehdessä ajattelin jostain syystä, että laittamalla tukipalat aina ristikkäisiin kohtiin saisin jaettua painon tasaisemmin pitkin kaarta ei mikään kohta valahtaisi enemmän kuin toinen. Aika pöhkö ajatus. Etu- ja takareunaan tulee kuitenkin koko homman kasassa pitävät MDF-suikaleet, jolloin se on oikeastaan aivan sama miten tukipalat siellä sisällä ovat, koska niiden tarkoitus on lähinnä pitää homma kasassa sen aikaa, että MDF-levyt saadaan paikoilleen.


Seuraava tuska olikin sitten kaarien valmistus. Käsin väkerrettynä se tulisi olemaan yhtä tuskaa ja kauhua ja monta vähän turhan paljon mutkittelevaa kaarta. Mauri paljasti iloksemme, että kaaret voidaan teettää alihankintana puupuolella. Niillä on siellä sellainen kiva laite kuin CNC-kone. Sillä kaarien valmistus käy kätevästi.

Tänään käytiin sitten pikaisesti puupuolen sedän juttusilla ja hän otti mielellään homman vastaan. Joku puupuolellainen saa kuulemma siitä näytön itselleen. Meidän käskettiin vain toimittaa ympyrän säteen mitta ja kaaren pituus ja tarvittavan kaarimäärän koko pituus yms.

Niitä laskeskelin sitten kivasti pari tuntia SketchUpin suosiollisella avustuksella. Huomasin jonkin aikaa tapeltuani, että hommaan oli hyvin yksinkertainenkin ratkaisu. Ympyrän säteen laskeminen ei tuottanut ongelmia, mutta kaarien pituus oli hieman hankalampi, kunnes keksin matemaattisen kaavan ja löysin SketchUpista työkalun kulmien mittaamiseen.

Sieltä sain tulokseksi seuraavaa:

säde: 11,66 metriä
kaaren pituus: 8,77 metriä. Nyt meille on tulossa puupuolelta ~53 metriä 15 mm vahvaa ja  10 cm leveää vanerikaarta. Kivaa! Tämä oikeasti tuo ison helpotuksen messuprojektiin.

Meidän hommaksi kaarien osalta jää reikien teko uppohalogeenejä ja niiden piuhoja varten ja reunojen päällystys MDF:llä. Sekä tietenkin maalaus.

Lisäksi olen tänään pohtinut nurkkapöytien rakennetta. Se homma tuli tehtyä paperille, ja siksi täällä ei nyt ole muuta kuin SketchUp-kuva siitä, mihin liittyen olen piirrustuksia väsäillyt.

Muovimatto, messumatto, maalit ja ainakin osa tukirakenteisiin tulevista kertopuista on hankittuna. Katsottiin tänään Anun kanssa Asta-messuprojektista ylijääneitä pleksejä, josko niitä voisi hyödyntää tässä, että ei tarvitisi lähteä uusia tilailemaan. Budjetti tulee aikaa äkkiä vastaan...
Niin, ja kaaretkin ovat nyt hoidossa. Josko se tästä lähtisi luistamaan, kun ruiskumaalaukseenkin on tutustuttu jo maaliruiskun toiminnan ja rakenteen osalta.

Perhosvaikutus

"Perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan myrskyn toisella puolella."

Niin. Sahattiin taas jiirikulmia. Sain kuin sainkin aikaiseksi ihan siedättävän näköiset neljä kulmaa: kokonaisen kehyksen!. Epätoivo kyllä meinasi iskeä monta kertaa. Kuten kaaosteoriassa uskotaan perhosen siiven iskun aiheuttavan myrskyjä toiselle puolelle maailmaa, myös jiirien kohdalla yhden 45 asteen sahauksen epäonnistuminen aiheuttaa harmia koko kulmalle ja myös kappaleen toiseen pähään: Koko kappale on sahattava uusiksi yhden vinon päädyn takia.

Sama tuntuu pätevän myös perspektiivipiirtämiseen. Jos yksi viiva on väärin piirretty, vaikuttaa se koko kuvan onnistumiseen. Yritin hetki sitten piirtää perspektiivijuttuja, mutta en ymmärtänyt tunnilla tehdystä epäonnistuneesta piirroksesta mitään. Aiheeseen keskittyvää kirjaa en ole vielä ehtinyt noutamaan Infosta. Huomenna on edessä kirjakauppareissu.

Surkeiden sattumusten sarja

Ensimmäinen viikko ja sen puolikas takana. On ollut enemmän ja vähemmän onnekasta menoa se.

On sahattu jiirikulmia. On mennyt vinoon ja väärään kulmaankin. Valmista ei ole tullut. Tuleeko koskaankaan? Huomenna lisää vinoja jiirejä.

On kasattu rakennustelineitä ja on sattunut haavereitakin. Ennätyskin on tehty: kolmessa minuutissa ja viidessätoista sekunnissa kokoon ja pinoon. Uskalsin kiivetäkin sinne ylös.

On myös yritetty ymmärtää jotain perspektiiviopista. Itse hukkasin langan pään jo ensimmäisen minuutin aikana niin pahasti, että meni kotiläksyiksi. Nyt olisi asiaa Infoon. Siellä olisi kuulemma aiheesta kirjakin.

Itseenkin on tutustuttu. Mietitty mitä eläimiä ja huoneita oltaisiin. En ole vielä osannut päättää olisinko ulkohuussi vai vaatehuoneen perimmäinen nurkka. Sen olen kuitenkin huomannut, että kamera on vaikea piirtää. Etenkin silloin, kun tikku-ukotkin näyttävät joltain muulta kuin pitäisi.

Blogikin on ilmeisesti tehty. Vai onko sekin vain harha? Ja kaakao on vienyt rahani.