torstai 27. elokuuta 2009

Anger management

On ollu hermot vähän pinkeällä välillä. Kaikesta on kuitenkin jälleen selvitty. Paitsi perspektiivistä.

Maalasin mainiot taulukehykseni perjantaina. Sain niihin hassun halkeamankin aikaiseksi, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Nyt niistä puuttuu enää kuva. Mistähän keksisi jonkun kivan?

Myös paistinlasta tuli mahdollista öljykäsittelyä vaille valmiiksi. Siihen olen suunnilleen tyytyväinen. Savityövälineiden sahailu, veisto ja hionta sujui vähän niin ja näin. Syntyipä siinä pari tikkua mallia Joonakin. Ei mennyt hionnat kuin olisi pitänyt niin tartti sitten vähän soveltaa.

Plastoliinia saatiin perjantaina. Jee! Tuli seeäsii mieleen - pienoismallimurhaaja! (Apua!)

Ruvettiin perjantaina vääntämään alastomia naisia kanaverkosta. On muuten hersyvän hauskaa puuhaa. Laskettiin ensin Anun ja Millan kanssa ihan himotarkkaan kaikki mitat, kun muut ryhmät alkoivat heti vääntää kanaverkkoa. Nimettiin meidän naisemme Vilijonkaksi, tuttavallisemmin Viltsuksi.

Tänään saatiin Vilijonkka semmoseen vaiheeseen, että seuravaksi voi alkaa muumioimaan sitä. Sille meinasi olla ylivoimaisen vaikeaa saada aikaan naisellisia muotoja.
Se on tosi urheilullinen ja poikamainen nyt.
Onko se nainen ollenkaan?

Anu ja Vilijonkka, taustalla näkyy Tomi. Anun ilme puhukoon puolestaan.:D
Tässä vaiheessa Viltsun jalat oli vielä vähän turhan paljon harillaan. Niitä vähän muokattiin kuvan ottamisen jälkeen.


Oli myös perspektiiviä ja meinasi itku tulla sen kanssa. En vaan osaa. Uusia piirrettäviä tulee, enkä ole ymmärtänyt edes vanhoja kunnolla. Ehkä niitä ymmärtäisi, kun vaan keskittyisi hetken aikaa antaumuksella aiheeseen.
Pitää yrittää ryhdistäytä ja antautua perspektiivien mahtavaan ja iloiseen maailmaan. Hip hei!

Aion vielä taistella perspektiiviä vastaan ja voittaa mokoman ottelun. Ni.

Huomenna piirtelyä. Mutta ei onneksi viivaimen kanssa.
Nyt on muuten Flickr julkinen.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

One Hour Photo

Tänään otettiin kuvia atk-tunneilla, vai mitä valokuvaustunteja ne nyt ovatkin. Minulle valikoitui aiheeksi vanhat katot. Tunti oli aikaa etsiä vanhoja kattoja kuvattavaksi. Niitä löytyi jonkinverran, mutta kovin montaa julkaisukelpoista kuvaa en saanut otetuksi. Onko minulla kenties rima tämmöisiin liian korkealla? Niistäkin, jotka lopulta yhteiseen blogiin laitoin, on kaksi otettu jo aiemmin.
Kuvia

Loin itselleni myös Flickriin gallerian, jonne aion heitellä jatkossa ottamiani vauriokuvia. Toistaiseksi kuvat ovat nähtävissä vain itselleni. Suojelen näin kanssaihmisiä pahimmilta järkytyksiltä. Kyllä ne joskus vielä kaikille näkyvät, mutta ensin käyn ottamassa muutaman kuvan lisää.


Plastoliinia ei ollut vielä kaupassa. Ensi viikolla voi jo päästä tutkailemaan tuota vielä niin vierasta tuotetta. Pitäisikö sitä kaivaa jostain kaapin perukoilta vanhat muovailuvahat, joita ei ole enää moneen vuoteen olemassakaan.

Huomenna on puutöitä.

maanantai 24. elokuuta 2009

Kylä

Tänään opimme, että kättä ei saa upottaa kipsiämpäriin ja jättää sinne. Se tulee sieltä takaisin hyvin luisevana.

Sain myös ilokseni kuulla, että hammaslääkärien käyttämä valosaine on eläinystävällistä. Se on merileväpohjaista ja sillä voi tehdä kädestä helposti friikin muotoisia valoksia. Kasvoista sillä saa valoksen aiheuttamalla huomattavasti vähemmän pakokauhua kuin kipsin kanssa. Vegaanista juustokakkua siitä silti ei välttämättä kannatta ruveta tekemään. Luotan siinä enemmin agar-argariin, joka myöskin on merestä tongittua.
Levää, nam.

Perspektiivipiirtäminen meni vähän paremmin kuin viimeksi: sain T:n onnistumaan!
Seuraavan ongelman nimi on Portaat. Näen ne varmaan unissanikin vielä joku yö.

Kulttuuritunneilla puhuttiin muun muassa siitä, miten entisajan pihapiirit ja kylät rakentuivat. Seinälle heijastetusta ympyrän muotoon piirretystä kyläyhteisöstä tuli mieleen The Village. Pieni kyläyhteisö, jonka sisällä kasvaa elämää suurempi tarina. Riipaiseva sellainen. Voisi ehkä katsoa sen tänään.

Huomenna mennään kulttuuritunneilta Pyhän Olavin kirkolle. Onneksi en ole siellä viimeaikoina paljoa ollutkaan. No, onpahan ainakin mahdollisuus tehdä jo syvempiäkin analyysejä maalauksista. Varokaa vain. :D

Olisinko nyt reipas opiskelija ja lähtisin ulos kuvaamaan vaurioituneita seiniä?

perjantai 21. elokuuta 2009

Kaukana taivaasta

Tänään kasasimme itsemme telineillä korkealle. Emme kuitenkaan "koskettaneet sinistä". Kauaksi jäi vielä. Vielä en uskaltanut nousta korkeimmalla tasolla seisomaan, mutta kyllä se siitä. Aika ikävästi ne telineet alkoi huojua toisiksi ylimmän tason vaiheilla. Selvisin kuitenkin sateenkaarikerrostalostamme ehjänä pois.

Lisäksi katsottiin pari lyhytelokuvaa. Ne oli ihan nättejä. Katseltiin myös aiemmin lavasteella tehdyistä töistä otettuja kuvia. Paineet kasvaa, paineet kasvaa. Kaikkea hienoa olisi kiva tulevan kahden vuoden jälkeen osata tehdä. Saapa nähdä miten käy. Jääkö minun opiskeluni ja taitoni vain vähäjärkisten lappujen rustaamiseen?

p.s. En voinut ostaa Infosta sitä perspektiivikirjaa, kun siellä ei ollut niitä. Tilaamalla olisi saanut, mutta hinta olisi ollut lähemmäs kolmekymppiä. Ei kiitos.

torstai 20. elokuuta 2009

Perhosvaikutus

"Perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan myrskyn toisella puolella."

Niin. Sahattiin taas jiirikulmia. Sain kuin sainkin aikaiseksi ihan siedättävän näköiset neljä kulmaa: kokonaisen kehyksen!. Epätoivo kyllä meinasi iskeä monta kertaa. Kuten kaaosteoriassa uskotaan perhosen siiven iskun aiheuttavan myrskyjä toiselle puolelle maailmaa, myös jiirien kohdalla yhden 45 asteen sahauksen epäonnistuminen aiheuttaa harmia koko kulmalle ja myös kappaleen toiseen pähään: Koko kappale on sahattava uusiksi yhden vinon päädyn takia.

Sama tuntuu pätevän myös perspektiivipiirtämiseen. Jos yksi viiva on väärin piirretty, vaikuttaa se koko kuvan onnistumiseen. Yritin hetki sitten piirtää perspektiivijuttuja, mutta en ymmärtänyt tunnilla tehdystä epäonnistuneesta piirroksesta mitään. Aiheeseen keskittyvää kirjaa en ole vielä ehtinyt noutamaan Infosta. Huomenna on edessä kirjakauppareissu.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Surkeiden sattumusten sarja

Ensimmäinen viikko ja sen puolikas takana. On ollut enemmän ja vähemmän onnekasta menoa se.

On sahattu jiirikulmia. On mennyt vinoon ja väärään kulmaankin. Valmista ei ole tullut. Tuleeko koskaankaan? Huomenna lisää vinoja jiirejä.

On kasattu rakennustelineitä ja on sattunut haavereitakin. Ennätyskin on tehty: kolmessa minuutissa ja viidessätoista sekunnissa kokoon ja pinoon. Uskalsin kiivetäkin sinne ylös.

On myös yritetty ymmärtää jotain perspektiiviopista. Itse hukkasin langan pään jo ensimmäisen minuutin aikana niin pahasti, että meni kotiläksyiksi. Nyt olisi asiaa Infoon. Siellä olisi kuulemma aiheesta kirjakin.

Itseenkin on tutustuttu. Mietitty mitä eläimiä ja huoneita oltaisiin. En ole vielä osannut päättää olisinko ulkohuussi vai vaatehuoneen perimmäinen nurkka. Sen olen kuitenkin huomannut, että kamera on vaikea piirtää. Etenkin silloin, kun tikku-ukotkin näyttävät joltain muulta kuin pitäisi.

Blogikin on ilmeisesti tehty. Vai onko sekin vain harha? Ja kaakao on vienyt rahani.

Salaisuus pinnan alla

Olen Minna. Opiskelen lavasterakentamista Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Tahdon pelastaa maailman ja jääkarhut. Liikutun pienistä sekä suurista asioista ja puhun hassulla äänellä.

En syö kuolleita enkä eläviä eläimiä, mutta juon kaikki teet kaapistasi. Lainaan kirjastosta itseni korkuisen pinon kirjoja, jotka palautan puolen vuoden kuluttua lähes lukemattomina. Tartun kirjaan lukeakseni sen, mutta huomaan pian etten ole kahteen päivään katsonut yhtäkään elokuvaa.

Olen ujo ja matala. Varastan ajatuksesi ja kirjoitan niistä tarinan. Minulla on koliseva pyörä ja haluan polkea sillä Eurooppaan. Kerään ympäriltäni pieniä asioita muistoksi ja ihmettelen niitä sitten myöhemmin. Ompelen housuista hameen ja verhoista takin. Saatan myös heilua kameran kanssa ympäriinsä. Joskus olen vähän hölmö.

Lempielokuvani on tänään Tahraton mieli.