Pojan huone (2001)

...vaikka ei se siltä näytäkään.

Kuviksessa tehtiin tapettia ja sitten se tapetti laitettiin huoneeseen.

Kaikki alkoi sillä, että meidät laitettiin ulos etsimään kasveja. Minä yllätyksellisesti otin sieltä mukaani hehkuvan punaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä. Tästä päästiin sitten eteenpäin: Seuraavaksi piti piirtää ulkoa hakemansa kasvit paperille, kukin omalla tavallaan.

Koska en osaa piirtää kunnolla, jäljensin lehden silkkipaperille pastelliliidulla. Näitä tein parista erilaisesta lehdestä.

Sen jälkeen otin kopioita liitupiiroksista.

Kopiot leikkasin nätisti ja sommittelin paperille saadakseni aikaan raportin.

Syntynyt sommitelma leikattiin neljään osaan ja osien paikkaa vaihdettiin. Tämän jälkeen syntyneestä yhdistelmästä otetiin neljä kopiota, jotka liitetiin toisiinsa kiinni niin, että kuvio jatkui luontevasti. Hassusti tyhjäksi jääneet aukot täytin pikkulehdillä, jotka käänsin ylösalaisin saadakseni hassun jujun tapettikuviooni.

Syntyneestä raportista tehtiin kaksi eri väriversiota: positiivi ja negatiivi. Värittämiseen sai käyttää kolmea eri väriä. Minä päädyin värittämään kaikki lehdet keskenään samanvärisiksi säilyttääkseni yhtäläisyyden tunteen.

Tapettikuosista piti tehdä myös boordi. Tein kaksi, koska halusin kokeilla kumpi väritystapa toimisi paremmin.Itse pidän enemmän alemmasta, jossa tausta on väritetty.  (Samoin myös tapettien kohdalla)

Valmis tapetti oli tarkoitus siirtää lehdestä tms. löydettyyn  huonekuvaan. Lisäksi kuvaan piti liittää portaat. Olimme jo aiemmin saanet tehtäväksi hankkia porraskuvan. Oma porraskuvani ei kuitenkaan tulostunut tarpeeksi hyvännäköisenä joten päädyin etsimään sisustuslehdistä itselleni uuden porraskuvan. Porraskuvasta ei valitettavasti ole erillistä kuvaa, mutta valmiissa työssä portaat kuitenkin näkyvät.

Pienennetty ja osista kasattu tapetti valmiina käytettäväksi taustana. Tähän tilakuvasta leikatut huonekalut ja erilliset portaat oli tarkoitus liittää.






Valmis työ:

Siellä on myös ne portaat. Aika kiva siitä tuli. Löysin huonekalujen värimaailmaan sopivat portaatkin. kyllähän nuo huonekalut ehkä hivenen irrallisilta näyttävät, ainakin kamerakuvassa. Varsinaisessa työssä ne eivät ehkä ihan näin hyvin pomppaa irti taustastaan.

Tämä oli mielestäni mukava tehtävä. Ainoa inhottava juttu tässä oli se, että paperia meni hukkaan valtavasti. Aina otettiin uusia kopioita ja sitten vielä kopion kopioita. Ei ole kuitenkaan syytä hirmuiseen paperiroskahuoleen: Tykästyin tuohon mustavalkoiseen kopioon vaahteranlehdestä niin paljon, että keksin kyllä käyttöä ylimääräisille kopioille, joita tästä tehtävästä kertyi. (siitä ehkä joskus lisää kiertokulussa).

Päiväni murmelina

Tehtiin kuvakirja. Saatiin mielikuvitella itsemme kaikenlaisiksi asioiksi, joita oltaisiin, jos ei oltaisi me itse. Ensimmäiset viisi aihealuetta etukäteen määrättyjä, viimeinen itse keksitty.

Tunnustan ja kerron näin etukäteen, että piirrustaitoni eivät hivo pilviä, eivät mene edes läheltä. Rohkaisin kuitenkin itseni ja toin raapustukseni julkisuuteen.

















Näistä otettiin vielä kopiot puolikkaaseen kokooon ja kuvat väritettiin maksimissaan neljää väriä käyttäen. Jokaisessa kuvassa piti käyttää kaikkia valitsemiaan värejä. Tykkäsin kuitenkin mustavalkoversioista enemmän ja siksi laitoin ne nettiin. Värillinen versio meni sitäpaitsi opettajalle.
(Toisella sivulla lukihärö! Siellä pitäisi lukea 'visuaalisista', ei 'visuaalista'. Annattehan tämän anteeksi? Huomasin vasta äsken ja tein tuon sisällysluettelon yöllä 00:00 aikoihin, joten se selittänee jotakin.)

Ei näillä ihan Taikkiin mennä. :)

Lasisydän (1976)

Lasisia juttuja ei ole mitenkään helppo piirtää. Tosin, minulle nyt ei ole minkäänlainen piirtäminen helppoa...

Piirrettiin laseja. Silkkipaperia ja liitua käytettiin apuna. En kyllä voi sanoa oman tekeleeni näyttävän laseilta. Tosin kolmas lasi näyttää jo huomattavasti enemmän lasilta kuin ensimmäinen ja toinen. Seuraavaksi olisi tarkoitus etsiä omavalintainen kuva lasiesineestä ja käydä sen kanssa sama prosessi läpi. Tahdon piirtää lasisen sydämen. Semmoisen hauraan ja hennon. Rakkaudella puhalletun.


Lasit, ensimmäinen harjoitus. Skanneri söi värit ja vinossakin se kuva näyttäisi muokkausyrityksistä huolimatta olevan, mutta älkäähän huomatko moisia seikkoja.

Kotiläksyä saatiin, koska maanantaina ei ole kulttuurihistorian tunteja. Minun on tarkoitus ottaa selvää kaikenlaisesta Juhannukseen, Margaretan päivään ja Jaakon päivään liittyvää: uskomuksia, juhlimistapoja, rituaaleja, ruokailutottumuksia. (saattaa olla muuten nuo päivät jotain ihan muuta todellisuudessa, muistiinpanot jäi Millan autoon).

Tein ensin kyllä kuvakirjaa itsestäni, mutta sain käskyn siityä laseihin etten jäisi muista kauheesti jälkeen (kuvakirjaa on kuitenkin piirrelty heti tokasta viikosta lähtien, eli kolme viikkoa kohta). Ei siitä kuvakirjan tekemisestä tule mitään, kun en ole koskaan tyytyväinen tuottamaani jälkeen. Söherrän ja töhräilen aina vaan uutta ja uutta, eikä koskaan tule valmista. Tuntuu, että en osaisi piirtää ollenkaan. Miksi pitää valita niin vaikeita piirrettäviä. Kaikista maailman vaihtoehdoista päätin piirtää muun muassa kameran. Miksi ihmeessä?!