Sculpture (2009)

Painajaiseni Feeniks on nyt historiaa. Tilalle tuli orava, Yhdysvaltojen Tallahasseesta.

 (kuvat)


Homma alkoi plastoliinia työstämällä. Siihen meni hävyttömän paljon aikaa. En uskalla lähteä laskemaan kuinka paljon. Lopulta sain kuitenkin aikaan suunnilleen malliaan muistuttavan möhkäleen. Tästä plastoliinipatsaasta otettiin kuvat suoraan edestä ja sivuista. Blogia varten otin kuitenkin vähän vähemmän tylsät kuvat, joista näkyy muutakin kuin kyljet ja nenän pää.

Tämän jälkeen etu- ja sivukuvista piirrettiin ääriviivat kalvolle, joilta kuvat heijastetiin styroxiin. Tässä kohtasin seuraavan ongelmani: varastotiloista löytyi pieniä epämääräisiä styroxeja ja yksi valtava järkäle. Koska pienistä ei olisi saanut koottua tarpeeksi hyvin sopivan kokoista kuutiota, päädyin käyttämään järkälettä. Ongelmaksi tämä muodostui sen takia, että valtavan kokonsa vuoksi kuutio ei mahtunut styroxleikkuriin (lankaleikkuri). Minun täytyi siis ottaa käsisaha käyttöön ja alkaa hikoilla. Poistettavaa ei ollut ihan pientä määrää. Irtisahattavat kappaleet olivat siis kokoluokkaa 100x80x25 cm. Meni siinä yksi kokonainen päivä (ja vähän seuraavaakin), että sain kuution mahtumaan leikkuriin. Yli metrin pituisia matkoja on kiva sahailla käsin.

Runsaan tuskailun jälkeen pääsin kuin pääsinkin leikkaamaan oravaa ulos kuutiosta. Se menikin sitten jo nopeasti, ainakin käsin sahaamiseen verrattuna. Ennen sitä kuitenkin piirsin sivukuvan ja etukuvan kuutioon.

 

 Tämä päivä menikin sitten veistellessä. En päässyt vielä kovinkaan pitkälle, mutta kyllä se alkaa jo näyttää oravalta.

Seuraavaksi täytyy käydä hännän kimppuun: se on vielä aivan liian leveä ja iso. Sen jälkeen voi alkaa kiinnittää huomiota yläkroppaan ja käsivarsiin (siihen mistä kohtaa orava on yläkropastaan kaikkein levein, tässä tapauksessa kyynärpään kohdalta). Korvien kohta ja päänmuoto ovat hukassa. Korvat ovat nyt samalla tasolla. Niiden pitäisi kuitenkin sivusta katsottuna olla eri kohdilla, mutta kuitenkin samalla etäisyydellä nenän päästä.


Näihin asioihin palaan kuitenkin vasta syksyllä.
Tämä siksi, että lähden työssäoppimaan Tampereen Teatteriin.
Siellä lymyän toukokuun loppuun asti.
Täällä kirjoittelen sattumista ja tapahtumista sitä mukaan kun ehdin.





Nyt vuorossa loppukevennys!

 

Näin voi käydä, kun käsittelee arkkupakastimen kokoista styrox-kuutiota. 

Älkää kokeilko tätä kotona.

Onko minussa voimaa enemmän kuin kylällisessä pieniä oravia?

(terveisiä sille lavastelaiselle, joka oli veitsen hamarapuolta naputellut ja jännitteitä aiheuttanut)

Nyt kutsuu teatteri.

Terminator (1984)

Tänään Minnasta tuli tuhoaja...mutta samalla myös uuden elämän luoja.

Oli kerran surullinen tapaus, jota myös Feeniks -nimellä kutsuttiin. Tämä reppana unohtui lavasteen styrox-koppiin pitkiksi ajoiksi ilman auttavaa kättä. Välillä Minna kävi auttamassa sitä kuoriutumaan styrox-munasta. Minna kuitenkin alkoi hiljalleen menettää toivonsa tämän reppanan suhteen. Kuorituminen oli liian pitkä ja haastava prosessi. Sille ei tuntunut näkyvän loppua ja se teki jokaisella kohtaamiskerralla enemmän ja enemmän kipeää. Lopulta Minna tuli siihen tulokseen, että tämän Feeniksin on parempi jatkaa elmäänsä tuhkana. Se olisi parempi sekä Feeniksille itselleen että Minnalle. Ensin piti kuitenkin varmistaa Maurilta, että olisiko suoritettava tehtävä hyväksyttävä. Vastaus oli myötävä. Helpottunein mielin Minna antoi Feeniksin palautua epämääräiseksi styrox-tuhkaksi. Tuhkan Minna kantoi päätepysäkille, ulos valtavaan laatikkoon, jonne kaikki muukin menetetyn toivon styrox päätyy.

Kuvaa Minna ei henno tästä tuhoamisesta julkaista. Se olisi liian brutaalia. Mutta Minna tietää, että kaikilla osapuolilla on nyt parempi olla.


Tallahasseesta, Yhdysvalloista, löytyy nimittäin tilanteeseen sopiva laastari. Tämä pyöreästi metrin korkuinen otus löytyy kohta myös Minnan kokoelmista, styroxista veistettynä. Oli varmasti vuoden suurin yllätys ja uutinen kaikille, että epäonnista ja surumielistä tarinaa tulee korjaamaan Orava.

Minna voi siis lähteä uudelle matkalle kohti styrox-koppia. Nyt motivaatiota on moninkertaisesti enemmän kuin vuoden 2010 aikana Feeniksin suhteen yhteensä. Tämä otus ei tule päätymään ulos kylmään metallilaatikkoon. Ei missään nimessä.

Ensin pitää käydä plastoliinin kimppuun ja siitä se sitten lähtee.

Phoenix

Nyt on ollut jo jonkin aikaa tekeillä veistoksia. Materiaalina toimii styrox. Valitsin aiheekseni Koreassa sijaitsevan Feeniks-patsaan. Toisena vaihtoehtona oli Emma-patsas, mutta vaihtoehtoni olivat kuulemma niin eri maailmasta, että sitä toista ei kannattanut edes harkita. Päädyin siis lopulta Feeniksiin, vaikka tulisin kuulemma potkimaan asioita sen suhteen hyvin paljon. Onnistunut lopputulos tulisi kuitenkin olemaan kuulemma palkitseva. Jep. Tiedän sen, että hermot tulevat menemään vielä monta kertaa ja ovat jo useasti menneetkin. Lopputuloksesta en uskalla puhua vielä tässä vaiheessa yhtään mitään.

Styrox on muuten ihan mukava materiaali, mutta sähköisyytensä takia se tarttuu jokapaikkaan vähän turhankin hyvin kiinni. Nytkin tätä kirjoittaessani yskin ja niistän styrox-palloja. Ja minne tahansa menenkin, minua seuraa keinolumisade. Vaikka vaatteensa putsaisi koululla miten hyvin tahansa, päätyy putua aina kotiin ja sitä löytyy mitä uskomattomimmista paikoista.



Jotain veistoksen teosta:
Ensin piirtelin sivukuvan ja etukuvan patsaasta, minkä jälkeen muovasin plastoliinista pienoismallin. Plastoliinin kanssa tuhlaantui turhan paljon aikaa. Minulta puuttuu rohkeus työn tekoon. Nyherrän jonkun yhden jutun kanssa pitkään ja mietin ja pohdin, että mitenkäs tämän ja tuon voisi tehdä enkä oikein uskalla tehdä mitään. Epävarmuus vaivaa. Valmiista plastoliinimallista otin sivu- ja etukuvat, joista tuli kalvokopiot. Tässä vaiheessa siivet ovat vasta rautalankakehikot, koska niitä ei kuitenkaan voi tehdä syroxista samanaikaisesti muun linnun kanssa.


Tämän jälkeen heijastin kuvat piirtoheittimellä styroxiin, josta olin kasaillut sopivan kokoisen epämääräisen tornin. Ensin poistin suurimmat ylijäämät lankaleikkurilla, jonka jälkeen ahtauduin styrox-koppiin muiden seuraksi ja otin veitsen käyttöön. Styrox oli kuitenkin omien sormien lisäksi ainoa asia, joka siellä kopissa veitsestä sai ja on saanut osakseen.



Tähän asti veistelyni on ollut nyhertämistä ja aikaa on siihenkin mennyt luvattoman paljon. Jälleen kerran syynä oma arkuuteni ja epävarmuuteni. Tänään Mauri puuttui peliin ja hyökkäsi raa'asti linturukkani kimppuun ja veisteli osan sen pyrstöstä pois ja näin minun oli pakko lopettaa nyhertely ja tasoittaa raadeltu pyrstö :). Tästä jo hieman paremman(?) muotoisesta linnusta ei ole vielä kuvaa. Muodossa on vieläkin hyvin paljon hakemista. Palloa en uskalla edes ajatella vielä korjailevani.







Bonus:
Eilen auteltiin kakkosia ja kolmosia messuosaston rakentelussa. Tampereella pidettäville Suomen Kädentaidot -messuille tulee siis Kätsän osasto ja sen seiniä laiteltiin Anun, Millan ja Tomin kanssa pystyyn. Kuvasta päätellen homma oli välillä hyvinkin jännittävää. :)




Kuvista kiitos Anulle!