Pitkä pimeä talvi (2001)

Tästä projektista on nyt jo aikaa. Merkintä tulee useasta eri syystä vasta nyt, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Eikös niin?

Kätsällä oli ennen joulua semmoinen pieni joulusysteemi. Siellä oli semmoisia kaikenlaisia työpajoja. Minun, Anun ja Millan tehtävänä oli heijastinpaja. Siellä sitten sai kaikki tehdä nättejä heijastimia.

Otettiin Anun ja Millan kanssa valistava ja ehkä hieman synkkäkin ote tähän hommaan. Toiselle laidalle tilaa laitettiin esimerkillisesti käyttäytyvä hahmo ja toiseen laitaan heijastimen unohtanut ja tuon unohduksen seuraamuksista kärsinyt hahmo.

Oltiin sopivasti tehty alkusyksystä kanaverkkonaisia, jotka eivät kehnon laatunsa takia olleet kelvollisia siihen työhön, johon ne oli alunperin, opettajan taholta, ajateltu. Maalattiin kaksi noista naisista mustiksi.

Toiselle kanaverkkonaiselle (joka muuten oli muuten meidän rakas Vilijonkkamme) puettiin heijastinliivi ja pipo. Ripustettiinpa vielä heijastinkin roikkumaan liivin helmasta. Viereen tuli seinä, johon ripusteltiin heijastimia. Tämä nainen toimi esimerkkinä siitä, kuinka pimeillä syys- ja talvikeleillä tulisi varustautua.
Vilijonkka suorittamassa tärkeää tehtävää

Toiseen laitaan tuli vähän huonomman kohtalon kokenut kanaverkkonainen. Tältä naiselta väänneltiin raajoja epämääräisiin suuntiin ja hypittiin vähän mahan päällä, jotta saataisiin julman näköinen lopputulos. Sidottiin reppanan haavoja ja maalattiin veritahroja kankaseen, jolla uhri peiteltiin. Ompelin vielä lakanakankaasta paarit uhrin alle. Viereen tuli seinä, jolle tulosteltiin kuvia kynttilöistä, hälytysajoneuvoista sun muista. Tämän yhdistelmän oli tarkoitus herättää ajattelemaan kuinka tärkeää heijastimen käyttö oikeasti on.

Lisärekvisiitaksi pajaan tuli vielä (liikenneteemaa jatkaen) Stop-merkit, joiden alaosaan kiinnitettiin teksti "heijastinpaja". Merkit tehtiin vanerista ja maalatiin oikeanlaisiksi. Jalat olivat pahviputkea, jonka pinta maalattiin harmaaksi. Merkit saatiin pysymään pystyssä, kun jalkoihin kiinnitettiin vielä laudasta kyhätyt "joulukuusenjalat". Toisen merkin sahaamisessa tuli joku häikkä (ilmeisesti sahattiin sama sivu kaksi kertaa) ja merkin alin sivu on siksi muita pitempi. Tätä ei kuitenkaan kukaan ainakaan sanonut huomanneensa. Itse sitä vain kiinnitti virheeseen paljon huomiota, kun tiesi sen olemassaolosta.


Ikävän kohtalon kokenut kanaverkkonainen ja viallinen liikennemerkki

Muumio

Saanko esitellä, muumioitu Vilijonkka!





Nyt vihdoinkin nähtävissä kuva muumioidusta Vilijonkasta (alaston nainen kanaverkosta, mittasuhteella 2/3 170 senttisestä). Projekti oli ilmeisesti hyvin epäonnistunut, koska tästä ei ole kuultu mitään vähiin aikoihin.

Kuutamolla

Tänään työstettiin puuta. Edistyin myös jiirikehyksissäni. Nyt puuttuuu enää kuva.


Pitäisi tehdä plastoliinista vasemman käden peukalo koossa 2:1. Lisäksi tarttis piirtää parit perspektiivikuvat. Molemmat tarttis vielä olla huomenna kahteentoista mennessä valmiit. Viikonloppuna ei meinaan oikein voi tehdä koulujuttuja. Tai kai sitä voisi, mutta miksi ihmeessä raahaisin paperia ja viivoittimen sekä köntsän plastoliinia Rovaniemelle?

Olen sitäpaitsi lähes täysin pihalla kaikesta perspektiiviin liittyvästä. Asiaa ei yhtään helpota se, että nyt on läksynä ihana rakennelma portaita ja kaariportteja jne. En tiedä onko perspektiivi liian matemaattista minulle, vai olenko muuten vain ihan pihalla. Nyt tarttis kyllä potkia itteään perseelle ja yrittää oikeasti.

Huomenna olisi tarkoitus muumioida Vilijonkka.

Anger management

On ollu hermot vähän pinkeällä välillä. Kaikesta on kuitenkin jälleen selvitty. Paitsi perspektiivistä.

Maalasin mainiot taulukehykseni perjantaina. Sain niihin hassun halkeamankin aikaiseksi, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Nyt niistä puuttuu enää kuva. Mistähän keksisi jonkun kivan?

Myös paistinlasta tuli mahdollista öljykäsittelyä vaille valmiiksi. Siihen olen suunnilleen tyytyväinen. Savityövälineiden sahailu, veisto ja hionta sujui vähän niin ja näin. Syntyipä siinä pari tikkua mallia Joonakin. Ei mennyt hionnat kuin olisi pitänyt niin tartti sitten vähän soveltaa.

Plastoliinia saatiin perjantaina. Jee! Tuli seeäsii mieleen - pienoismallimurhaaja! (Apua!)

Ruvettiin perjantaina vääntämään alastomia naisia kanaverkosta. On muuten hersyvän hauskaa puuhaa. Laskettiin ensin Anun ja Millan kanssa ihan himotarkkaan kaikki mitat, kun muut ryhmät alkoivat heti vääntää kanaverkkoa. Nimettiin meidän naisemme Vilijonkaksi, tuttavallisemmin Viltsuksi.

Tänään saatiin Vilijonkka semmoseen vaiheeseen, että seuravaksi voi alkaa muumioimaan sitä. Sille meinasi olla ylivoimaisen vaikeaa saada aikaan naisellisia muotoja.
Se on tosi urheilullinen ja poikamainen nyt.
Onko se nainen ollenkaan?

Anu ja Vilijonkka, taustalla näkyy Tomi. Anun ilme puhukoon puolestaan.:D
Tässä vaiheessa Viltsun jalat oli vielä vähän turhan paljon harillaan. Niitä vähän muokattiin kuvan ottamisen jälkeen.

Oli myös perspektiiviä ja meinasi itku tulla sen kanssa. En vaan osaa. Uusia piirrettäviä tulee, enkä ole ymmärtänyt edes vanhoja kunnolla. Ehkä niitä ymmärtäisi, kun vaan keskittyisi hetken aikaa antaumuksella aiheeseen.
Pitää yrittää ryhdistäytä ja antautua perspektiivien mahtavaan ja iloiseen maailmaan. Hip hei!

Aion vielä taistella perspektiiviä vastaan ja voittaa mokoman ottelun. Ni.

Huomenna piirtelyä. Mutta ei onneksi viivaimen kanssa.
Nyt on muuten Flickr julkinen.