Yhdeksän hyvää hammasta (2003)

Antero on nyt valmis!


Hampaita on kylläkin vain kaksi.


Päästiin Millan kanssa eilen ja tänään hammaslääkärihommiin. Anteron pahasti reikiintynyt hammas kaipasi paikkausta. Hätäkorjaus tehtiin jo työn alkuvaiheessa värittämällä rikkoutuneet kohdat hampaasta mustiksi (näin saatiin aikaan reikiintyneenn näköinen hammas). Lisäksi tarvittiin puuttuvan hampaan tilalle uusi. Leikeltiin vaahtomuovista sopivat kimpaleet ja muotoiltiin ne hampaiden näköisiksi. Pinnoite tehtiin sävytetyllä Revultexillä. Sitä meni muutama kerros kumpaankin hampaaseen.
hammas ennen käsittelyä


hammas tussikäsittelyn jälkeen


uusi uljas hammas

Nyt saatiin myös väärän kokoinen seinä korvattua oikeankokoisella ja sisätilakin tuli kuntoon. Edellisen liian pienen seinän sijaan uusi oli vähän turhankin napakan kokoinen. Sen paikoilleen saaminen ei ollut mitenkään hirveän yksinkertaista. Saimme sen kuitenkin lopulta ängettyä paikoilleen. Nyt sen ainakin pitäisi pysyä paikoillaan. Ei ainakaan heti ensimmäisen viikon aikana pitäisi lähteä kaatumaan.

vanha sisätila näytti kutakuinkin tältä


uusi sisätila näyttää tältä

Anteroa vaivasi suuvaurioiden ja reikiintyneiden hampaiden lisäksi myös kaihi. Silmät siis kaipasivat myös pikaista huoltoa. Nypittiin vanhat teipit pois ja maalattiin sabluunan avulla uudet mustuaiset Anterolle.

vanhat, korvin kärsineet silmät


uudet silmät, joilla Antero näkee toivottavasti paremmin


Sitten olikin Antero valmis. Pientä hienosäätöä ja sisätilassa olevien kovien kulmien pehmentelyä ja vaarallisten aukkojen (sellaisten, joihin lapsukaiset voivat kätösensä työntää ja satuttaa itsensä) täyttelyä ylimääräisillä vaahtomuovipaloilla.




Minna kiittää ja kumartaa. Sisätila on ainakin omasta mielestäni parempi kuin alkuperäinen. Hampaat ovat vähän hassut, kun ovat poskihampaat ja sijaitsevat jossain ihan muualla kuin siellä missä poskihampaiden pitäisi. Mutta emme me Millan kanssa olekaan mitään hammaslääketieteen ammattilaisia. Anterokin on kuitenkin kallio. Mistä sitä tietää, vaikka kallioilla olisi poskihampaat kulmahampaiden tilalla...?

Kiviset ja Soraset (1994)

Vammalassa sijaitsevan Herra Hakkaraisen talon kalliomies Antero Vipunen kärsi pahoista suu- ja vatsavaurioista. Minut ja Milla hälytettiin apuun.



Tarkoituksena oli siis uusia aikoinaan Lahden työttömien pajalla valmistetun Antero Vipusen sisuskalut. Antero Vipunen on Koirien Kalevalasta tuttu kallio. Hakkaraisen talossa lapset voivat mennä Anteron suuhun ja Antero puhuu kaikenlaista. Sisätilat olivat kuitenkin käytössä päässeet kulumaan ja kaipasivat uusimista.

Ensin menimme Millan kanssa tutkimaan ja mittailemaan, että mitenköhän Antero on oikein rakennettu ja miten sen sisus on mahdollista toteuttaa. Edellytyksenä oli, että uudet sisuskalut olisi huolettavissa mahdollisimman yksinkertaisesti.

Päädyimme erilaisten pohditojen ja mietintöjen jälkeen siihen tulokseen, että Anteron sisuskalut tulevat koostumaan kuudesta vanerilevystä, jotka pehmustetaan vaahtomuovilla ja päällystetään kivennäköiseksi maalatulla kankaalla ja vanerilevyihin tulisi kiinnitysraudat, joilla levyt sitten kiinnitettäisiin itse Anteroon. Näin niitä olisi helppo irroitella ja kankaita vaihtaa tai pestä tarpeen mukaan.

Varsinainen projekti alkoi kankaan maalaamisella. Maalasimme puuvillakangasta Sasu-saunasuojan ja väripastan seoksella. Ensin tietenkin etsimme mahdollisimman hyvin kivipintaan sopivat sävyt. Käytimme myös karkeaa merisuolaa maalaamisessa apuna. Kun kangas oli maalattu ripottelimme suolaa sen pinnalle. Suola imi ylimääräisiä maaleja itseensä ja elävöitti maalipinnan.

Seuraavaksi sahailimme vanerilevyjä. Haastetta tähän vaiheeseen toi muun muassa se, että Anteron takaseinässä oli kaiutin ja sen päälle ei tietenkään voinut asentaa vanerilevyä. Vaneriin piti siis sahata reikä kaiuttimen kohdalle. Myöskin Anteron suuaukko toi haastetta vanerilevyjen kokoja ja muotoja mietittäessä - levyjen piti kuitenkin mahtua sisään suuaukon kautta. Tästä syystä takaseinä koostuu kahdesta vanerilevystä. Jotta saumakohdasta saatiin mahdollimman huomaamaton, tehtiin siitä mutkitteleva.

Kun vanerilvyt oli sahailtu, leikeltiin vaahtomuovista mohkuroita ja liimailtiin niitä levyihin. Päälle liimattiin vielä ohut, yhteinäinen vaahtomuovi, jotta pinnanmuodoista tulisi sulavia.

Vaahtomuovin liimailua

Maalatatut kankaan kiinnitettiin kankaaseen ommelluilla nauhoilla (levyihin porattiin reikiä, joista nauhat pujotetiin ja solmittiin sitten nurjalle puolelle) ja niiteillä. Nauhoilla saatiin kangas kiristettyä matalemmista kohdista mahdollisimman lähelle levyä ja näin saatiin eliminoitua tyhjät tilat kankaan ja levyn välissä sekä tietenkin pintaan enemmän kalliomaista fiilistä epätasaisuuden myötä. Lopuksi levyihin ruuvailtiin vielä kiinnitysraudat.

Minä ja norsu. Yksi Anteron seinäkappaleista muistutti etäisesti norsua.

Antero on tällä hetkellä vielä hieman kesken. Yksi seinä oli mittavaikeuksien takia väärän kokoinen. Nyt on kuitenkin uusi, oikean kokoinen seinä tekeillä. Lisäksi pitäisi vielä uusia Anteron pahasti reikiintynyt hammas ja kaihista kärsivät simät. Näistä kuulette vielä myöhemmin lisää.





Ja nyt bonus!!!

Näin hehkeältä tämän blogin pitäjä näyttää hitsaus-haalareissa. Kiinnitysraudat piti jalostaa isommista raudoista. Otettiin siis Millan kanssa rälläkkä ( kulmahiomakone) käyttöön ja saatiin aikaan ainakin melkein suoria kappaleita.


Kuvista kiitos Millalle!



Vaikka projekti onkin vielä kesken, niin olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvän näköiseksi me Millan kanssa Anteron sisätila saatiin. Maalauksetkin ovat yllättävän kivimäiset. Huolimatta pienistä kämmeistä ( kuten vääränkokoinen päätyseinä, jota nyt tehdään uudestaan) voin olla tähänkin projektiin tyytyväinen. Omasta mielestäni sisätila näyttää nyt huomattavasti paremmalta kuin alkuperäinen.

Varsinaista palautetta emme ole vielä Hakkaraisen talon suunnalta emmekä muiltakaan tahoilta saaneet. Niitä odotellessa...