Nyt ei riitä mielikuvitus nimen kanssa

Sketsupin ja photarin yhteistyönä syntyi hyvin häikäisevä kortti. Siinä on jonkunsortin temppeli, josta kyllä vähän puhaltaa tuuli läpi. Toivottavasti siellä jossain on lämmin ilmasto, ettei sitten ihmiset palele.





Sinne jäi näimmä Teppokin (tapemeasure) kuvaan. (:

Varjoja (1959)

Tänään oli Harritunneilla jälleen käsittelyssä Cinema 4d. Tehtiin karmean värisiä uimarenkaita ja mäntyisiä vuoria. Lopuksi heitettiin pari vaahteranlehtivarjoa sinne sekaan.

Kaunista, eikö?

Sherlock Holmes

Photarilla tehtiin kirjeitä taas, kuten eilenkin. Eilen putosin niin pahasti matkasta, että päätin olla tekemättä koko juttua koko päivänä. Tänään putoilin taas lahjakkaasti kärryiltä vähän väliä, mutta selvisin loppuun asti. Ainakin jotenkuten.




Tekstihän tuohon löytyi kierrätysblogistani.

Poika (2002)

Sitten tehtiin animaatio. Poika liikkuu oudosti ja huonosti. Älkää saako traumoja.
Minulla on jo niitä.




En oikein osannut.

Ja laatu on loistava.

Laitakaupungin valot

Tutustuimme iloisesti uuteen ohjelmaan Cinema 4D on jännä juttu. Tehtiin palloja ja kaktuksia. Valotkin siellä näyttää jossain olevan palamassa.




Kromattiin palloja ja soudettiin teesammiossa. Agentit vaanivat jossain sammion pohjalla myös.


"Kaunis."
Näin voisi siis joku minua pienempi tästä todeta.

Joo

Kivettynyt metsä (1936)

Tänään alkoi uusi jakso. Harrin vetämillä atk-tunneilla aloitettiin. Harjoiteltiin SketchUpin käyttöä.

Metsäänhän se sitten meni. Metsä siihen kuvaankin tuli. Tai ainakin melkein metsä, puuton metsä. Ei näy puita metsältä. Vai oliko metsää puilta? Mutta joku siinä nyt kumminkin on. Ei hääppöinen, mutta silti olevainen.




On se ruma.

Muumio

Saanko esitellä, muumioitu Vilijonkka!





Nyt vihdoinkin nähtävissä kuva muumioidusta Vilijonkasta (alaston nainen kanaverkosta, mittasuhteella 2/3 170 senttisestä). Projekti oli ilmeisesti hyvin epäonnistunut, koska tästä ei ole kuultu mitään vähiin aikoihin.

Phoenix

Nyt on ollut jo jonkin aikaa tekeillä veistoksia. Materiaalina toimii styrox. Valitsin aiheekseni Koreassa sijaitsevan Feeniks-patsaan. Toisena vaihtoehtona oli Emma-patsas, mutta vaihtoehtoni olivat kuulemma niin eri maailmasta, että sitä toista ei kannattanut edes harkita. Päädyin siis lopulta Feeniksiin, vaikka tulisin kuulemma potkimaan asioita sen suhteen hyvin paljon. Onnistunut lopputulos tulisi kuitenkin olemaan kuulemma palkitseva. Jep. Tiedän sen, että hermot tulevat menemään vielä monta kertaa ja ovat jo useasti menneetkin. Lopputuloksesta en uskalla puhua vielä tässä vaiheessa yhtään mitään.

Styrox on muuten ihan mukava materiaali, mutta sähköisyytensä takia se tarttuu jokapaikkaan vähän turhankin hyvin kiinni. Nytkin tätä kirjoittaessani yskin ja niistän styrox-palloja. Ja minne tahansa menenkin, minua seuraa keinolumisade. Vaikka vaatteensa putsaisi koululla miten hyvin tahansa, päätyy putua aina kotiin ja sitä löytyy mitä uskomattomimmista paikoista.



Jotain veistoksen teosta:
Ensin piirtelin sivukuvan ja etukuvan patsaasta, minkä jälkeen muovasin plastoliinista pienoismallin. Plastoliinin kanssa tuhlaantui turhan paljon aikaa. Minulta puuttuu rohkeus työn tekoon. Nyherrän jonkun yhden jutun kanssa pitkään ja mietin ja pohdin, että mitenkäs tämän ja tuon voisi tehdä enkä oikein uskalla tehdä mitään. Epävarmuus vaivaa. Valmiista plastoliinimallista otin sivu- ja etukuvat, joista tuli kalvokopiot. Tässä vaiheessa siivet ovat vasta rautalankakehikot, koska niitä ei kuitenkaan voi tehdä syroxista samanaikaisesti muun linnun kanssa.


Tämän jälkeen heijastin kuvat piirtoheittimellä styroxiin, josta olin kasaillut sopivan kokoisen epämääräisen tornin. Ensin poistin suurimmat ylijäämät lankaleikkurilla, jonka jälkeen ahtauduin styrox-koppiin muiden seuraksi ja otin veitsen käyttöön. Styrox oli kuitenkin omien sormien lisäksi ainoa asia, joka siellä kopissa veitsestä sai ja on saanut osakseen.



Tähän asti veistelyni on ollut nyhertämistä ja aikaa on siihenkin mennyt luvattoman paljon. Jälleen kerran syynä oma arkuuteni ja epävarmuuteni. Tänään Mauri puuttui peliin ja hyökkäsi raa'asti linturukkani kimppuun ja veisteli osan sen pyrstöstä pois ja näin minun oli pakko lopettaa nyhertely ja tasoittaa raadeltu pyrstö :). Tästä jo hieman paremman(?) muotoisesta linnusta ei ole vielä kuvaa. Muodossa on vieläkin hyvin paljon hakemista. Palloa en uskalla edes ajatella vielä korjailevani.







Bonus:
Eilen auteltiin kakkosia ja kolmosia messuosaston rakentelussa. Tampereella pidettäville Suomen Kädentaidot -messuille tulee siis Kätsän osasto ja sen seiniä laiteltiin Anun, Millan ja Tomin kanssa pystyyn. Kuvasta päätellen homma oli välillä hyvinkin jännittävää. :)




Kuvista kiitos Anulle!

Kadonnut (1988)

Vaahtomuovailu jatkuu. Tänään päätin lopullisen aiheen vaahtomuovieläimeen. Olin ensin suunnitellut kilpikonnaa tai norppaa. No, Anu sitten päätti tehdä hylkeen, joten hylkäsin norpan. Käytiin ettimässä kirjastosta kuvia elukoista. Haalin itselleni sekä kilpikonnasta että liito-oravasta kuvia. Koululla tajusin, että kilppari oli kiinnostanut muitakin ja päädyin sitten liito-oravaan. Eikä harmita yhtään. Oravat ovat kuitenkin lähellä sydäntä ja liito-oravista olen ennenkin tehnyt koulujuttuja niin miksei sitten tätäkin.

Tämmöinen kaveri olisi siis tarkoitus yrittää löytää patjan sisästä. Helppoa se etsintä tuskin tulee olemaan, mutta ei välttämättä myöskään mahdotonta. Nyt pitää vain ahkerasti etsiä sitä vaahtomuovin sekaan kadonnutta pikkuista. :)

Pallo hukassa

Vaahtomuovia!


Vapaasti valittavat opinnot alkoivat eilen. Äänestyksen kautta voittajaksi selvityi vaahtomuovikurssi. Muita vaihtoehtoja olivat valo- ja naamiokurssi.

Ensimmäisenä harjoituksena vaahtomuovista tehtiin pallo. Jotta homma ei olisi mennyt turhan helpoksi, piti pallon olla ontto. Kumpikaan kuvan palloista ei kuitenkaan ole vielä ontto, sillä itse oikean muodon aikaansaaminen oli jo haastavaa. Täytyy olla hyvät sakset.

Kun nuo pallot tuosta onttonevat, on edessä elukan muotoilu. Pitäisi siis valita joku eläin, jonka sitten vaahtomuovista nätisti leikkelee. Minulla ei ole vielä kovinkaan tarkkaa käsitystä siitä, minkä eläimen sieltä vaahtomuovikuution sisältä lopulta löydän. Norppa voisi olla kiva, tai kilpikonna. Tai sitten jos vain mahdollista, niin joku vähemmän oikeasti olemassaoleva otus.

Kuutio (vol 2)

Nyt on kuutiot maalattuna ja mukailut tehtynä. Kyllä nämä tänne kai kehtaa juuri ja juuri laittaa. Kauaksihan ne mallistaan jäävät, mutta harjoituksia ne vain olivatkin. Täydellistä lopputulosta oli siis turha edes yrittää saavuttaa. Midnight miellyttää itseäni hitusen enemmän kuin Fox, joka jäi mallistaan huomattavasti kauemmaksi.



Fox Brown. Tälle voisi tietenkin yrittää vielä tehdä jotain, jos siitä saisi vaikka paremman näköisen. Kuviointi on täysin sormin maalailtu. Mitään ylimääräisiä työvälineitä en siis käyttänyt. No, paperia käytin, jotta sormenjäljet eivät jäisi näkymään laikkuihin.






Midnight black. Tämä on ihan kiva ja tästä tykkään, mutta jokin on tässäkin pahasti pielessä...Kuvioinnissa käytin juuriharjaa ja neulankärkeä.

Molempiin kuutioihin jäi siveltimen jäljet näkyviin, mikä häiritsee itseäni välillä paljonkin, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Alusta täytyy tehdä, jos asian haluaa korjata. Itse kuutioihin olen tyytyväinen. Niistä tuli lopulta täysin oikean kokoiset, vaikka aluksi tuntuikin aika epätoivoiselta.

Pahoittelen mallikuvien huonoa laatua. Jokasuuntaan kiiltävää paperia on hyvin ikävä kuvata ja skanneria ei ollut käsillä. Yrittäkää kuitenkin kestää.

Kuutio (Cube)

Tehtiin puutöissä mdf-levystä kaksi 15cm x 15cm kuutiota. Valitettavasti ei ole kuvaa maalaamattomista kuutioista. Olin huono valokuvaaja ja jätin aina epähuomiossa kameran aamulla kotiin. Kuutioiden tekeminen oli hyvää harjoitusta pöyrösahan käytöstä. Liimalle ja ruuveille oli myös käyttöä.

Valmiit kuutiot pääsivät kivimukailujen uhreiksi. Piti valita joku suomalainen luonnonkivilaji, josta sitten alkoi tehdä kuutioihinsa mukailua. Valitsin kaksi eri kivilajia, Midnight blackin ja Fox brownin. Mukailu on vielä vähän kesken, mutta tässäpä kuva Fox brownin kanssa työskentelystä.

Anu kuvasi, kiitos Anu.

Päiväni murmelina

Tehtiin kuvakirja. Saatiin mielikuvitella itsemme kaikenlaisiksi asioiksi, joita oltaisiin, jos ei oltaisi me itse. Ensimmäiset viisi aihealuetta etukäteen määrättyjä, viimeinen itse keksitty.

Tunnustan ja kerron näin etukäteen, että piirrustaitoni eivät hivo pilviä, eivät mene edes läheltä. Rohkaisin kuitenkin itseni ja toin raapustukseni julkisuuteen.

















Näistä otettiin vielä kopiot puolikkaaseen kokooon ja kuvat väritettiin maksimissaan neljää väriä käyttäen. Jokaisessa kuvassa piti käyttää kaikkia valitsemiaan värejä. Tykkäsin kuitenkin mustavalkoversioista enemmän ja siksi laitoin ne nettiin. Värillinen versio meni sitäpaitsi opettajalle.
(Toisella sivulla lukihärö! Siellä pitäisi lukea 'visuaalisista', ei 'visuaalista'. Annattehan tämän anteeksi? Huomasin vasta äsken ja tein tuon sisällysluettelon yöllä 00:00 aikoihin, joten se selittänee jotakin.)

Ei näillä ihan Taikkiin mennä. :)

Kauhujen teatteri (vol. 2)

Musikaalilavan rakentaminen jatkui tänään.
Sketsuppia!



Kämmäsin tuon parvekekaiteen ja siksi siinä on vain muutama tolppa. Tosin nyt sujuu ohjelman käyttö jo paremmin kuin viimeksi.

Indiana Jones ja Tuomion temppeli

(Temppeli, joka koitui lähinnä omaksi turmiokseni ja tuomiokseni.)

Ei ollut perjantaina koulua. Saatiin etätehtäväksi Ateenan Akropolis-kukkula. Piti selvittää mitä kaikkea sieltä löytyy ja miten ja koska ne on sinne tehty. Tiedonhaun päätteeksi piti valita alueelta jokin yksityiskohta ja muovata se kaikille rakkaasta plastoliinista.

Kirjallista selvitystä tuli nelisen sivua ja sen tekeminen nieli vähän turhankin paljon aikaa. Osittain siitä syystä sain plastoliinipienoismallin vasta nyt valmiiksi.

Saanko esitellä, Athene Niken temppeli (Nike oli voiton jumala, temppeli oli siveettömän voiton temppeli):





Ei ole mikään priima tämäkään.
Esimerkiksi portaikko puuttuu.

Ehkä sitten kahden vuoden päästä sujuu tämäkin paremmin. Toivottavasti.

Kauhujen teatteri

Lisää SketchUpia. Tälläkertaa tehtiin lava musikaaliin. Näyttelijät tulevat sitten sulkahatut päässä, käsiään hassusti heilutellen, portaita alas.

Keskenhän tämä sitten jäi ja hassulta näyttää. Ensi kerralla ehkä loppuun.



Siellä se Bruce taas pyörii. :)

Mysteries of Egypt

Aikamoisia pyramideja.

Niin. Saatiin tehtäväksi väkertää plastoliinista Gizan pyramidialue. Tehtävä ei ollut mikään helppo. Ensin piti selvittää mitä kaikkea alueelta löytyy. Seuraavaksi täytyi laskelmoida minkä kokoisia pyramideista voi tehdä. Päädyin tekemään pelkät pyramidit ja Sfinksin. Aluueella oli temppeleitä ja teitä, mutta koin pyramidit oleellisempana osana tehtävää.

Vinojahan niistä tuli ja tehtävän olisi voinut tehdä vielä huolellisemmin ja antaumuksellisemmin, mutta tässä ne nyt kuitenkin ovat: kaltevat pyramidit ja Sfinksi.


Värit päin prinkkalaa, anteeksi.

Liftari

Tein plastoliinista vasemman käden peukalon.
Se on 2:1.
Onnistumisesta en sano mitään. No sen voin kertoa, että parempikin siitä olisi voinut tulla. Se jäi ehkä aavistuksen verran liian lyhyeksi.




Nyt voi mennä uuden peukalon kanssa liftaamaan ja aiheuttamaan hämmennystä autoilijoissa. :)

The Last House on the Left

Tänään tutustuimme SketchUpiin. Kaikenlaista sieltä löytyy. Tehtiin jonkunlaiset talotkin. Keskenhän se tietenkin jäi, mutta piti julkaista täällä, kun käsky kävi.

Tässä se siis on, minun taloni.



Jälkikirjoitus:
Tajusin, että tuon ukon nimi on Bruce. Onkohan se joku Bruce Wayne, vaiko mikäkö? Se muuttuu ihan varmasti Pätmäniksi öisin. Tidididididididi...

Kuutamolla

Tänään työstettiin puuta. Edistyin myös jiirikehyksissäni. Nyt puuttuuu enää kuva.


Pitäisi tehdä plastoliinista vasemman käden peukalo koossa 2:1. Lisäksi tarttis piirtää parit perspektiivikuvat. Molemmat tarttis vielä olla huomenna kahteentoista mennessä valmiit. Viikonloppuna ei meinaan oikein voi tehdä koulujuttuja. Tai kai sitä voisi, mutta miksi ihmeessä raahaisin paperia ja viivoittimen sekä köntsän plastoliinia Rovaniemelle?

Olen sitäpaitsi lähes täysin pihalla kaikesta perspektiiviin liittyvästä. Asiaa ei yhtään helpota se, että nyt on läksynä ihana rakennelma portaita ja kaariportteja jne. En tiedä onko perspektiivi liian matemaattista minulle, vai olenko muuten vain ihan pihalla. Nyt tarttis kyllä potkia itteään perseelle ja yrittää oikeasti.

Huomenna olisi tarkoitus muumioida Vilijonkka.

Lasisydän (1976)

Lasisia juttuja ei ole mitenkään helppo piirtää. Tosin, minulle nyt ei ole minkäänlainen piirtäminen helppoa...

Piirrettiin laseja. Silkkipaperia ja liitua käytettiin apuna. En kyllä voi sanoa oman tekeleeni näyttävän laseilta. Tosin kolmas lasi näyttää jo huomattavasti enemmän lasilta kuin ensimmäinen ja toinen. Seuraavaksi olisi tarkoitus etsiä omavalintainen kuva lasiesineestä ja käydä sen kanssa sama prosessi läpi. Tahdon piirtää lasisen sydämen. Semmoisen hauraan ja hennon. Rakkaudella puhalletun.


Lasit, ensimmäinen harjoitus. Skanneri söi värit ja vinossakin se kuva näyttäisi muokkausyrityksistä huolimatta olevan, mutta älkäähän huomatko moisia seikkoja.

Kotiläksyä saatiin, koska maanantaina ei ole kulttuurihistorian tunteja. Minun on tarkoitus ottaa selvää kaikenlaisesta Juhannukseen, Margaretan päivään ja Jaakon päivään liittyvää: uskomuksia, juhlimistapoja, rituaaleja, ruokailutottumuksia. (saattaa olla muuten nuo päivät jotain ihan muuta todellisuudessa, muistiinpanot jäi Millan autoon).

Tein ensin kyllä kuvakirjaa itsestäni, mutta sain käskyn siityä laseihin etten jäisi muista kauheesti jälkeen (kuvakirjaa on kuitenkin piirrelty heti tokasta viikosta lähtien, eli kolme viikkoa kohta). Ei siitä kuvakirjan tekemisestä tule mitään, kun en ole koskaan tyytyväinen tuottamaani jälkeen. Söherrän ja töhräilen aina vaan uutta ja uutta, eikä koskaan tule valmista. Tuntuu, että en osaisi piirtää ollenkaan. Miksi pitää valita niin vaikeita piirrettäviä. Kaikista maailman vaihtoehdoista päätin piirtää muun muassa kameran. Miksi ihmeessä?!

Anger management

On ollu hermot vähän pinkeällä välillä. Kaikesta on kuitenkin jälleen selvitty. Paitsi perspektiivistä.

Maalasin mainiot taulukehykseni perjantaina. Sain niihin hassun halkeamankin aikaiseksi, mutta ei kerrota sitä kenellekään. Nyt niistä puuttuu enää kuva. Mistähän keksisi jonkun kivan?

Myös paistinlasta tuli mahdollista öljykäsittelyä vaille valmiiksi. Siihen olen suunnilleen tyytyväinen. Savityövälineiden sahailu, veisto ja hionta sujui vähän niin ja näin. Syntyipä siinä pari tikkua mallia Joonakin. Ei mennyt hionnat kuin olisi pitänyt niin tartti sitten vähän soveltaa.

Plastoliinia saatiin perjantaina. Jee! Tuli seeäsii mieleen - pienoismallimurhaaja! (Apua!)

Ruvettiin perjantaina vääntämään alastomia naisia kanaverkosta. On muuten hersyvän hauskaa puuhaa. Laskettiin ensin Anun ja Millan kanssa ihan himotarkkaan kaikki mitat, kun muut ryhmät alkoivat heti vääntää kanaverkkoa. Nimettiin meidän naisemme Vilijonkaksi, tuttavallisemmin Viltsuksi.

Tänään saatiin Vilijonkka semmoseen vaiheeseen, että seuravaksi voi alkaa muumioimaan sitä. Sille meinasi olla ylivoimaisen vaikeaa saada aikaan naisellisia muotoja.
Se on tosi urheilullinen ja poikamainen nyt.
Onko se nainen ollenkaan?

Anu ja Vilijonkka, taustalla näkyy Tomi. Anun ilme puhukoon puolestaan.:D
Tässä vaiheessa Viltsun jalat oli vielä vähän turhan paljon harillaan. Niitä vähän muokattiin kuvan ottamisen jälkeen.

Oli myös perspektiiviä ja meinasi itku tulla sen kanssa. En vaan osaa. Uusia piirrettäviä tulee, enkä ole ymmärtänyt edes vanhoja kunnolla. Ehkä niitä ymmärtäisi, kun vaan keskittyisi hetken aikaa antaumuksella aiheeseen.
Pitää yrittää ryhdistäytä ja antautua perspektiivien mahtavaan ja iloiseen maailmaan. Hip hei!

Aion vielä taistella perspektiiviä vastaan ja voittaa mokoman ottelun. Ni.

Huomenna piirtelyä. Mutta ei onneksi viivaimen kanssa.
Nyt on muuten Flickr julkinen.

One Hour Photo

Tänään otettiin kuvia atk-tunneilla, vai mitä valokuvaustunteja ne nyt ovatkin. Minulle valikoitui aiheeksi vanhat katot. Tunti oli aikaa etsiä vanhoja kattoja kuvattavaksi. Niitä löytyi jonkinverran, mutta kovin montaa julkaisukelpoista kuvaa en saanut otetuksi. Onko minulla kenties rima tämmöisiin liian korkealla? Niistäkin, jotka lopulta yhteiseen blogiin laitoin, on kaksi otettu jo aiemmin.
Kuvia

Loin itselleni myös Flickriin gallerian, jonne aion heitellä jatkossa ottamiani vauriokuvia. Toistaiseksi kuvat ovat nähtävissä vain itselleni. Suojelen näin kanssaihmisiä pahimmilta järkytyksiltä. Kyllä ne joskus vielä kaikille näkyvät, mutta ensin käyn ottamassa muutaman kuvan lisää.


Plastoliinia ei ollut vielä kaupassa. Ensi viikolla voi jo päästä tutkailemaan tuota vielä niin vierasta tuotetta. Pitäisikö sitä kaivaa jostain kaapin perukoilta vanhat muovailuvahat, joita ei ole enää moneen vuoteen olemassakaan.

Huomenna on puutöitä.

Kylä

Tänään opimme, että kättä ei saa upottaa kipsiämpäriin ja jättää sinne. Se tulee sieltä takaisin hyvin luisevana.

Sain myös ilokseni kuulla, että hammaslääkärien käyttämä valosaine on eläinystävällistä. Se on merileväpohjaista ja sillä voi tehdä kädestä helposti friikin muotoisia valoksia. Kasvoista sillä saa valoksen aiheuttamalla huomattavasti vähemmän pakokauhua kuin kipsin kanssa. Vegaanista juustokakkua siitä silti ei välttämättä kannatta ruveta tekemään. Luotan siinä enemmin agar-argariin, joka myöskin on merestä tongittua.
Levää, nam.

Perspektiivipiirtäminen meni vähän paremmin kuin viimeksi: sain T:n onnistumaan!
Seuraavan ongelman nimi on Portaat. Näen ne varmaan unissanikin vielä joku yö.

Kulttuuritunneilla puhuttiin muun muassa siitä, miten entisajan pihapiirit ja kylät rakentuivat. Seinälle heijastetusta ympyrän muotoon piirretystä kyläyhteisöstä tuli mieleen The Village. Pieni kyläyhteisö, jonka sisällä kasvaa elämää suurempi tarina. Riipaiseva sellainen. Voisi ehkä katsoa sen tänään.

Huomenna mennään kulttuuritunneilta Pyhän Olavin kirkolle. Onneksi en ole siellä viimeaikoina paljoa ollutkaan. No, onpahan ainakin mahdollisuus tehdä jo syvempiäkin analyysejä maalauksista. Varokaa vain. :D

Olisinko nyt reipas opiskelija ja lähtisin ulos kuvaamaan vaurioituneita seiniä?

Kaukana taivaasta

Tänään kasasimme itsemme telineillä korkealle. Emme kuitenkaan "koskettaneet sinistä". Kauaksi jäi vielä. Vielä en uskaltanut nousta korkeimmalla tasolla seisomaan, mutta kyllä se siitä. Aika ikävästi ne telineet alkoi huojua toisiksi ylimmän tason vaiheilla. Selvisin kuitenkin sateenkaarikerrostalostamme ehjänä pois.

Lisäksi katsottiin pari lyhytelokuvaa. Ne oli ihan nättejä. Katseltiin myös aiemmin lavasteella tehdyistä töistä otettuja kuvia. Paineet kasvaa, paineet kasvaa. Kaikkea hienoa olisi kiva tulevan kahden vuoden jälkeen osata tehdä. Saapa nähdä miten käy. Jääkö minun opiskeluni ja taitoni vain vähäjärkisten lappujen rustaamiseen?

p.s. En voinut ostaa Infosta sitä perspektiivikirjaa, kun siellä ei ollut niitä. Tilaamalla olisi saanut, mutta hinta olisi ollut lähemmäs kolmekymppiä. Ei kiitos.

Perhosvaikutus

"Perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voi saada aikaan myrskyn toisella puolella."

Niin. Sahattiin taas jiirikulmia. Sain kuin sainkin aikaiseksi ihan siedättävän näköiset neljä kulmaa: kokonaisen kehyksen!. Epätoivo kyllä meinasi iskeä monta kertaa. Kuten kaaosteoriassa uskotaan perhosen siiven iskun aiheuttavan myrskyjä toiselle puolelle maailmaa, myös jiirien kohdalla yhden 45 asteen sahauksen epäonnistuminen aiheuttaa harmia koko kulmalle ja myös kappaleen toiseen pähään: Koko kappale on sahattava uusiksi yhden vinon päädyn takia.

Sama tuntuu pätevän myös perspektiivipiirtämiseen. Jos yksi viiva on väärin piirretty, vaikuttaa se koko kuvan onnistumiseen. Yritin hetki sitten piirtää perspektiivijuttuja, mutta en ymmärtänyt tunnilla tehdystä epäonnistuneesta piirroksesta mitään. Aiheeseen keskittyvää kirjaa en ole vielä ehtinyt noutamaan Infosta. Huomenna on edessä kirjakauppareissu.

Surkeiden sattumusten sarja

Ensimmäinen viikko ja sen puolikas takana. On ollut enemmän ja vähemmän onnekasta menoa se.

On sahattu jiirikulmia. On mennyt vinoon ja väärään kulmaankin. Valmista ei ole tullut. Tuleeko koskaankaan? Huomenna lisää vinoja jiirejä.

On kasattu rakennustelineitä ja on sattunut haavereitakin. Ennätyskin on tehty: kolmessa minuutissa ja viidessätoista sekunnissa kokoon ja pinoon. Uskalsin kiivetäkin sinne ylös.

On myös yritetty ymmärtää jotain perspektiiviopista. Itse hukkasin langan pään jo ensimmäisen minuutin aikana niin pahasti, että meni kotiläksyiksi. Nyt olisi asiaa Infoon. Siellä olisi kuulemma aiheesta kirjakin.

Itseenkin on tutustuttu. Mietitty mitä eläimiä ja huoneita oltaisiin. En ole vielä osannut päättää olisinko ulkohuussi vai vaatehuoneen perimmäinen nurkka. Sen olen kuitenkin huomannut, että kamera on vaikea piirtää. Etenkin silloin, kun tikku-ukotkin näyttävät joltain muulta kuin pitäisi.

Blogikin on ilmeisesti tehty. Vai onko sekin vain harha? Ja kaakao on vienyt rahani.

Salaisuus pinnan alla

Olen Minna. Opiskelen lavasterakentamista Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Tahdon pelastaa maailman ja jääkarhut. Liikutun pienistä sekä suurista asioista ja puhun hassulla äänellä.

En syö kuolleita enkä eläviä eläimiä, mutta juon kaikki teet kaapistasi. Lainaan kirjastosta itseni korkuisen pinon kirjoja, jotka palautan puolen vuoden kuluttua lähes lukemattomina. Tartun kirjaan lukeakseni sen, mutta huomaan pian etten ole kahteen päivään katsonut yhtäkään elokuvaa.

Olen ujo ja matala. Varastan ajatuksesi ja kirjoitan niistä tarinan. Minulla on koliseva pyörä ja haluan polkea sillä Eurooppaan. Kerään ympäriltäni pieniä asioita muistoksi ja ihmettelen niitä sitten myöhemmin. Ompelen housuista hameen ja verhoista takin. Saatan myös heilua kameran kanssa ympäriinsä. Joskus olen vähän hölmö.

Lempielokuvani on tänään Tahraton mieli.