Pojan huone (2001)

...vaikka ei se siltä näytäkään.

Kuviksessa tehtiin tapettia ja sitten se tapetti laitettiin huoneeseen.

Kaikki alkoi sillä, että meidät laitettiin ulos etsimään kasveja. Minä yllätyksellisesti otin sieltä mukaani hehkuvan punaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä. Tästä päästiin sitten eteenpäin: Seuraavaksi piti piirtää ulkoa hakemansa kasvit paperille, kukin omalla tavallaan.

Koska en osaa piirtää kunnolla, jäljensin lehden silkkipaperille pastelliliidulla. Näitä tein parista erilaisesta lehdestä.

Sen jälkeen otin kopioita liitupiiroksista.

Kopiot leikkasin nätisti ja sommittelin paperille saadakseni aikaan raportin.

Syntynyt sommitelma leikattiin neljään osaan ja osien paikkaa vaihdettiin. Tämän jälkeen syntyneestä yhdistelmästä otetiin neljä kopiota, jotka liitetiin toisiinsa kiinni niin, että kuvio jatkui luontevasti. Hassusti tyhjäksi jääneet aukot täytin pikkulehdillä, jotka käänsin ylösalaisin saadakseni hassun jujun tapettikuviooni.

Syntyneestä raportista tehtiin kaksi eri väriversiota: positiivi ja negatiivi. Värittämiseen sai käyttää kolmea eri väriä. Minä päädyin värittämään kaikki lehdet keskenään samanvärisiksi säilyttääkseni yhtäläisyyden tunteen.

Tapettikuosista piti tehdä myös boordi. Tein kaksi, koska halusin kokeilla kumpi väritystapa toimisi paremmin.Itse pidän enemmän alemmasta, jossa tausta on väritetty.  (Samoin myös tapettien kohdalla)

Valmis tapetti oli tarkoitus siirtää lehdestä tms. löydettyyn  huonekuvaan. Lisäksi kuvaan piti liittää portaat. Olimme jo aiemmin saanet tehtäväksi hankkia porraskuvan. Oma porraskuvani ei kuitenkaan tulostunut tarpeeksi hyvännäköisenä joten päädyin etsimään sisustuslehdistä itselleni uuden porraskuvan. Porraskuvasta ei valitettavasti ole erillistä kuvaa, mutta valmiissa työssä portaat kuitenkin näkyvät.

Pienennetty ja osista kasattu tapetti valmiina käytettäväksi taustana. Tähän tilakuvasta leikatut huonekalut ja erilliset portaat oli tarkoitus liittää.






Valmis työ:

Siellä on myös ne portaat. Aika kiva siitä tuli. Löysin huonekalujen värimaailmaan sopivat portaatkin. kyllähän nuo huonekalut ehkä hivenen irrallisilta näyttävät, ainakin kamerakuvassa. Varsinaisessa työssä ne eivät ehkä ihan näin hyvin pomppaa irti taustastaan.

Tämä oli mielestäni mukava tehtävä. Ainoa inhottava juttu tässä oli se, että paperia meni hukkaan valtavasti. Aina otettiin uusia kopioita ja sitten vielä kopion kopioita. Ei ole kuitenkaan syytä hirmuiseen paperiroskahuoleen: Tykästyin tuohon mustavalkoiseen kopioon vaahteranlehdestä niin paljon, että keksin kyllä käyttöä ylimääräisille kopioille, joita tästä tehtävästä kertyi. (siitä ehkä joskus lisää kiertokulussa).

Colour me Kubrick (2005)

Uuden jakson myötä tuli uusi mielenkiintoinen kurssi - kankaan värjäystä. Tämä sopii minulle,  koska olen kiinnostunut kankaiden kanssa leikkimisestä enkä saa koskaan tarpeekseni vahvoista ja kauniista väreistä. Kankaiden värjäily on minulle entuudestaan  tuttua ihan jo pelkästään kotioloista, mutta myös edellisestä oppilaitoksesta, jossa opiskelin itseni vaatetusartesaaniksi.

Viime viikolla käytiin pääpiirteittäin erilaisia tekniikoita läpi. Tänään päästiin aloittamaan varsinainen työnteko.

Ensimmäiset kokeilut tein ihan tavalliselle valkoiselle lakanakankaalle.

Maalasin kuivalle kankaalle siveltimellä aurinkoja.

Taittelin kuivan kankaan haitarille ja maalasin toiset harjat oranssilla ja toiset keltaisella. Sen jälkeen maalasin välit sikin sokin oranssia ja keltaista käyttäen.

Maalasin siveltimellä märälle kankaalle oransseja aurinkoja.

Maalasin edellisen kokeilun taustan keltaisella kankaan ollessa vielä märkä.

Maalasin siveltimellä märälle kankaalle keltaisia aurinkoja.

Maalasin edellisen kokeilun taustan oranssilla. Väri levisi aurinkojen päälle peittäen ne osittain alleen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään hirveän paha juttu, koska mielestäni lopputulos on silti ihan kivan näköinen.

Kastelin kankaan ja kiersin siihen pari lankaa estämään värin kulkemista. Sotkin kankaalle keltaista ja oranssia värilientä, jonka jälkeen poistin langat. Kiersin langat melko löyhästi ja niitä oli vain ohuelti, minkä vuoksi renkaat eivät jääneet valkoisiksi vaan keltainen väri pääsi myös lankojen alle ja renkaista tuli keltaiset.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa siitä mihin tänään jäätiin. Nyt täytyy kaivella kaikki piristystä kaipaavat valkoiset vaatteet ja tekstiilit kaappien pohjilta valmiiksi värikäsittelyä odottamaan.

Ensimmäinen yhteys (1997)

(Nyt hävettää, vähäsen.)

Olipa kerran pikkuinen Minna, joka ei ollut koskaan hitsannut. Tämä pieni Minna sai tehtäväkseen tarttua hitsausvälineisiin. Ensin taisi vähän jännittää ja pelottaa. Piti kuitenkin olla urhea ja pakata itsensä haalareihin ja kypärään. Kaikkien täytyy se kuitenkin jossain vaiheessa tehdä, niin olisipa sitten ainakin pahin ohi.

Ei se mennyt ihan hirveän hyvin. Oikeastaan jälki oli aika karmeata. Mutta tärkeintä on se, että pelko tuli voitetuksi. Harjoittelemalla jälkikin paranee hiljalleen...Pikkuinen Minna on taas yhtä kokemusta rikkaampi.



(Homman nimi on siis sellainen, että sain tuossa jokunen viikko aiemmin tehtäväkseni (Anun kanssa) kasata luokkaan tulevat liukuovet. Ovia varten pitää myös asentaa kiskot, joilla ovet sitten kulkevat. Kiskoja varten taas täytyy tehdä kiinnikkeet, joilla ne sitten kiinnitetään katossa olevaan palkkiin. Nämä kiinnikkeet kootaan hitsaamalla huonekaluputkesta.)


Kun sitten vihdoin uskalsin tarttua hitsausvälineisiin, sain ensimmäisen päivän aikana tämmöistä jälkeä aikaan:

Elämäni ensimmäinen kosketus hitsauksen maailmaan.

Toinen meni jo vähän paremmin...

Kolme viimeistä menivät jo aika hyvin.

Alun takkuaminen johtui osittain siitä, että laitteessa oli pienimmät mahdolliset tehot. Toinen virheeni on liiallinen kiire ja hoppu. (No kun pitää saada heti nyt valmista...). Kyllä nämä silti mielestäni ovat ihan hyviä ihan ensimmäisiksi hitsauksiksi.


Viikon tauon jälkeen kohtasin laitteet uudelleen. Tänään kokeilin jo saumankin tekoa. Ihan ensimmäisistä saumakokeiluista ei ole kuvaa, mutta siitä päsee jyvälle palaamalla katsomaan tämän merkinnän ensimmäistä kuvaa. Eli siis sauman teko ei oikein mennyt kohdilleen aluksi. Eikä kyllä lopuksikaan. Lisää harjoittelua! Kyllä se siitä vielä joskus hyvin alkaa sujua.

Tänään opin kaikenlaista. Tekniikkani oli ensinnäkin aivan väärä. Heti tuli parempaa jälkeä, kun muutti pelkästään hitsausasentoa. Nyt kun oppisi vielä olemaan rauhallisempi. Pitäisi muistaa, että hitaasti hyvä tulee.
Niin, ja tekemällä oppii. Oli minun ensimmäinen neuletilkkukin aika karmea, mutta kyllä se siitä alkoi sujua, kun sitkeästä opetteli. Saman luulisin ja uskoisin koskevan hitsausta.