Neljä savupiippua (1953)

Keväällä, juuri ennen kesälomalle pääsyä, sain tehtäväkseni savupiipun. Marppa oli pääjehuna tämän vuoden ARX-hippaloiden toteutuksessa. Minulle määräytyi siis kattoterasille tulleen savupiipun rakentaminen ja savupiipun päälle oli tarkoitus kyhätä myös haikaran pesä. Työparikseni sain Millan.

Ensin selvittelin erilaisista lähteistä millaisia savupiippuja tähän maailmaan on rakennettu vuosien saatossa. Sen jälkeen aloin miettiä mittoja. Lopulliset mitat määrätyivät osittain paikalle suunnitelun haikaran mukaan. Seuraavaksi päänvaivaksi muodostui materiaali. Minulle tarjoutui kaksi vaihtoehtoa: vaneri ja huokolevy, jolloin vanerista olisi ensin koottu runko ja tiilet olisivat muodostuneet huokolevystä. Budjetti oli kuitenkin rajallinen ja suunnitellun kokoisen savupiipun rakentaminen vanerista olisi tullut vähän turhan kalliiksi. Näin siis päädyttiin vaihtoehtoon kaksi: styrox ja harso + maali, jolloin runko tehtäisiin styroxista ja siihen harsoa ja maalia päälle. Vielä oli päätettävä miten tiilet toteutettaisiin. Tehtäsiinkö jokainen tiili omana palanaan ja saumaukset esimerkiksi uretaanista vai kaiverettaisiinko aina yhden piipun sivun kokoiseen styrox-levyyn saumakohdat lämmön avulla. Päädyttiin helpompaan ja nopeampaan vaihtoehtoon: kaivertamiseen.

Ensin sahailtiin styroxista sopivan kokoisia levyjä ja liimailtiin niistä savupiippu kokoon. Liimauksen yhteydessä piirrettiin myös apuviivat saumauksien sulatusta helpottamaan.

Seuraavaksi oli vuorossa saumausten teko. Tätä varten täytyi tehdä kokeiluja, koska meillä ei ollut moisesta hommasta aiempaa kokemusta. Kokeiluja täytyi tehdä myös oikeanmallisen sulatuspään löytymiseksi. Kokeilujen jälkeen pääsinkin sitten eräänä päivänä sulattelemaan saumat piippuun yksin, Millan ollessa poissa. Joitakin irvistäviä liimauskohtia täytyi tässä vaiheessa paikkailla uretaanilla.

Seuraavaksi veisteltiin ylimääräiset uretaanit pois ja alkoi harsottaminen. Harso kiinnitettiin piippuun liima-vesi-maali -seoksella. Maalin sävyksi valitsimme harmaan, joka toimi siis samalla saumauksen värinä. Näin päin totetus oli helpompi. Olisimme voineet käyttää harsottamisessa värinä punaista, jolloin saumaukset olisi maalattu jälkikäteen. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että saavutamme oikeanlaisen lopputuloksen nopeammin käyttämällä harsottamiseen harmaata.

Kun harso oltiin saatu liimattua ja koko piippu peitettyä harmaalla oli vuorossa tiilten maalaus. Sävytimme trend-7:aan sopivan sävyn ja töpöttelimme vaahtomuovilla maalia tiilten kohdille. Aidomman näköisen lopputuloksen saavuttamiseksi töpöttelimme vielä hieman mustaa maalia nokijäljiksi.

Kun piippu saatiin maalattua, kaipasi se vielä haikaran pesän huipulleen. Selailimme netistä kuvia erilaisista haikaran pesistä tietääksemme minkälaista risukasaa täytyisi lähteä punomaan. Rämimme metsät ja hakkuuaukeat läpi ja saimme saaliiksi pajua ja kaikenlaista irtorisua pesänrakennusmateriaaliksi.

Pesän rakentaminen alkoi pajurenkaiden teolla. Suljimme pari pajunoksaa renkaiksi ja kiinnitimme niihin pystysuuntaisia tukia. Sen jälkeen aloimme punoa pajua ja risua ristiin rastiin tukien väliin. Hitaasti ja epätoivon iskettyä pari kertaa, saimme kuin saimmekin pesästä haikaran pesää muistuttavan hökötyksen aikaan. Valmis pesä nostettiin savupiipun päälle ja näin meillä oli savupiippu haikaran pesällä valmiina.

Tämä oli mielestäni ihan onnistunut projekti. Olen ainakin itse tyytyväinen lopputulokseen, toki se olisi voinut olla parempikin. Aikaa saimme tähän kulumaan vähän turhankin paljon, johtuen ehkä pesän nihkeästä rakennusvauhdista ja sen hankaluuden aiheuttamasta epätoivosta.

Ihan hyvä savupiippu siitä tuli.