Viides viikko meni osittain tuoleja korjatessa. Samaa vanhaa liimailua ja paikkamaalailua. Korjattavana oli sekä mustia että punaisia tuoleja. Osa tuoleista ei ollut yhteistyöhaluisia ja niiden kanssa sai tapella hieman kauemmin, että kiikkumisen ja nytkymisen sai katoamaan. Siirtelin myös korjattuja tuoleja takaisin kahvioon.
Lisäksi olen putsannut Teatterikahvila Kiven kalustoa (baaritiskejä jne.). Olivat olleet remontin aikana kahvilatilassa ja saaneet peitteekseen komean kasan remonttipölyä. Olin myös mukana ottamassa mittoja kahvilan vanhoista verhoista.
Syksyllä ensi-iltansa saavan Onnen maan yksi laatikko kaipasi ruskeaa maalia peittämään punertavat päätynsä. Sipaisin siis siihen pari kerrosta ruskeaa Roscoa.
Parin menneen viikon isoin projekti on ollut Kiven tuolien verhoilu. Olen heilunut saksien ja niittien kanssa viimeisten päivien aikana ahkerasti.
Lavastaja toi minulle vanhan maton palan ja pyysi kokeilemaan miten se toimisi verhoilumateriaalina. Lähinnä ajatellen materiaalin käyttäytymistä kulmissa ja mutkissa.
Aloitin homman purkamalla vanhan päällisen pois. Siitä sain kaavan tulevia päällisiä varten. Olin taas ihastuttavan fiksu ja aloin irrottaa niittejä ilman hanskoja. No, niinhän siinä kävi, että rystyset ja nivelet olivat kohta kaikki verillä, kun en vielä oikein halinnut niitinpoistoa kunnolla ja käsi kopsahteli tämän tästä ikävästi niitteihin ja vaneriin. Fiksuunnuin ja laitoin hanskat käteen. Homma muuttui hieman hankalemmaksi (johtuen mahdollisesti hanskojen liian isosta koosta), mutta kädet säilyivät ehjempinä.
Kun sain vanhan päällisen irti, mallasin sen sopivaan kohtaan matonpalalle ja leikkasin uuden lisäten pienet saumanvarat kiinnitystä helpottamaan. Ensimmäisen kiinnityksen suoritin käsikäyttöisellä niittipyssyllä, jotta virheniittien poistaminen ja kankaan siirtäminen olisi tarpeen tullen helpompaa.
Kun sain pienimuotoisen taistelun jälkeen uuden päällisen suunnilleen kohdilleen, kiinnitin sen lopullisesti paineilmanitojalla. Kuvio ei kohdistunut kunnolla ja se vähäsen ärsyttää minua. Lisäksi häiritsee säilytyksen myötä mattoon jäänyt taitospainauma (tai kenties minun huonoista verhoilutaidoista johtuva veto). Tämä kokeilu kuitenkin todisti sen, että matoilla on mahdollista päällystää tuoli eikä se ole liian vaikeakäyttöistä kulmakohdissa tai mutkissa.
Nyt oli edessä 39 vastaavaa lisää.
Kuudes viikko alkoi sillä, että lavastaja oli tuonut lisää mattoja materiaaliksi. Pääsin siis heti verhoilun pariin. Lyhyistä matoista sai kaksi päällistä, kunhan niistä ensin otti hapsut pois, jotta tuli vähän enemmän kääntövaraa. Lisäksi katkaisin matot, jotta kaavan asettelu ja leikkaaminen olisi helpompaa. Sitten pääsinkin asettelemaan kaavaa sopivalle kohdalle kuvioinnin kannalta ja leikkelemään uusia päällisiä.
Tässä vaiheessa vaatetusartesaanin sydän itki verta: Miksi jokapaissa kohdellaan saksia aina kaltoin? Jos saksilla on tarkoitus leikata kangasta, ei niillä saa leikata koskaan mitään muuta. No, kyllähän niillä nyt jotenkuten leikkasi, mutta aika taistelua se välillä oli. Leikkasin yhteensä 35 päällistä. Siinä oli kyllä saksille työtä aika pitkäksi aikaa. Ei ollut meinaan mitään maailman nopeinta touhua. Ei siinä leikkaamisessa mennyt aikaa, mutta kaavan asettelu oli välillä haastavaa.
Leikattuani kaikki vihreät, tajusin asian, jonka olin kyllä tiennyt jo etukäteenkin, mutta en ollut huomannut ajatella aiemmin: nukan suunta. Niin, häpeällistä myöntää ompelijana, mutta niin siinä vain kävi. En tajunnut ajatella nukan suuntaa ja sen vaikutusta väreihin ennen kuin muutaman leikatun päällisen jälkeen. No, toivottavasti se nyt ei kauheasti haittaa, että esimerkiksi vihreitä päällisiä on nyt neljää erilaista: kahta erilaista kuviointisuuntaa ja molemmissa niissä vielä kaksi eri nukan suuntaa. Loput päälliset leikkaan myöhemmin. En viitsinyt alkaa kuluttamaan aikaa kappaleiden mallaamiseen isosta matosta, joka oli kuviointinsa kannalta aika haastava mietittävä.
Näitä sitten kiinnitelin nitojalla. Kuviointien kohdistaminen ei vieläkään sujunut ihan täydellisesti, vaikka yritin mitan kanssa tarkistella ja kiinnitin alkuksi vain pari niittiä. Kuvioiden heitto kalvaa minua hiukkasen. Eiköhän se kuitenkin siitä ala sujua. Eikä ne nyt niin pahasti heitä, että se hirveästi haittaisi. Luulen, että tässä on taas enemmän kyse omasta kriittisyydestäni. Ehdin kiinnittämään melkein viisi päällistä ennen kuin loma alkoi. Valmiiista tuoleista ei ole kuvia, muuta kuin tuo kokeiluversiosta otettu. Ensi viikolla sitten mahdollisesti niitä luvassa.
2 kommenttia:
Tuoleista tulee todella hauskan näköisiä, melkein kaikki erilaisia. Mutta teatterikahvilaan sopiikin hyvin taiteellisen näköiset tuolit. Anteeksi, nimihän muuttuu kulttuurikahvilaksi. Olisi joskus mukava käydä katsomassa niitä luonnossa.
Kiitos. :)
Mukavalta näyttivät muun sisustuksen seassa - ja sopivatkin sinne, kun sinne tuli kaveriksi kaikenlaisia vanhoja tuoleja, joissa oli samantyyppinen verhoilu (suurin osa samettiverhoiltuja ja kuvointikin oli samanhenkinen)
Nythän sinne pääsee katsomaan paikan päälle - saivat kahvilan auki tänään. Tapetit olivat aika komeat (Moron jutussa ollut kuva ei tuonut oikeutta tapettien todelliselle ulkonäölle).
Lähetä kommentti