Con Air - Lento vapauteen (1997)

Näin sitä lennetään (liidetään) kohti valmistumista.

Sitä ennen haluan kuitenkin esitellä teille Qurren (lausutaan ruotsalaisittain).
Qurren maailmaantulo oli hitaanpuoleinen, hieman kivulias ja pientä luovuttamisen makuakin oli havaittavissa.

Tänään Qurre kuitenkin pääsi kokemaan ensimmäiset liitonsa. Ensin koulun pihamaalla, hentojen puiden oksilla. Sen jälkeen turvallisesti Minnan pihapuissa. Kuvaajan asemassa Minna vain oli hieman vaarassa, kun kävyt luistelivat kenkien alla, pylly meinasi läsähtää kivikkoon.

Qurre oli ennen surkean oloinen möykky vaahtomuovia. Minnan oravarakkaassa kolmivuotisessa huomassa siitä tuli karvainen, suurisilmäinen liito-orava. Karvapeitteekseen se sai villaa, koska kirpputoreilta löytynyt sopivia uhreja turkkejaan luovuttamaan, ja kangaskaupabn täditkin pyörittelivät päätään, kun Minna kävi kyselemässä harmaan tekoturkiksen perään. Minna ei halunnut uhrata myöskään vanhaa nallereppuvanhustaan näin pienen maateriaalitarpeen takia. Suruissaan oravansa karvattomuudesta Minna hoksasi, että hänelle on vuosien saatossa kertynyt kasat villaa, josta saisi mainion turkin oravalle.

Silmät Qurre sai vanhasta puuhelmestä, jonka Minna lakkasi mustalla kynsilakalla, joka sekin sai pitkän tauon jälkeen jotain käyttöä - Minna kun on jo angsti-vaiheensa ohittanut eikä mustalle kynsilakalle näin ollen ole tarvettta. Luokan kaappiin oli joku ystävällisesti jättänyt viiksimateriaalia, josta Qurre sai vinksahtaneet viiksensä. Kiitos sinä, viikset kaappiin säilönyt. Käpälien pohjiin Qurre sai punaiseksi sävytetyt Revultex-jarrut.

Nimensä Qurre sai, kun utealiaat lavasterakennusopiskelijat kyselivät suloisen karvaotuksen nimen perään. En muista kuka se tarkalleen oli, joka lopullisen asun keksi, mutta suurin kiitos nimestä menee Tomille.

Nyt Qurre pääsee liitelemään Minnan ja Hansin olkkariin.


Olen pahoillani laiskuudestani. En jaksanut käsitellä siimoja pois kuvista, koittakaa kestää. Jooko?

Kaalisota (2002)

Oho.

Edellisetä päivityksestä näyttää olevan aikas pitkä aika.

Sen kunniaksi ajattelin julkaista tekstin vielä toistaiseksi keskeneräisestä työstä.


Meillä oli toisena opiskeluvuotena pienoismallikurssi, jolla piti valmistaa jostakin kohteesta pienoismalli (no kas kummaa!). Leffahömppänä halusin tehdä jotain jossakin elokuvassa näkyvää. Tiesin alusta asti, että haluaisin tehdä Tim Burton -materiaalia. Ensin mielessäni kävi Saksikäsi Edwardin linnassa oleva portaikko. Se ei kuitenkaan näkynyt elokuvassa kertaakaan niin hyvin, että siitä olisi voinut väkertää pienoismallin. Erilaisten pohdintojen tuloksena päädyin Jalin perheen vinoon taloon Jalissa ja suklaatehtaassa.

 
Työ jäi komeasti kesken (en ehtinyt käytännössä aloittamaan koko hommaa laisinkaan), kun päädyin kesken kurssin leikkaukseen ja saikulle. Sen jälkeen ei ollut aikaa paneutua kyseisen työn tekemiseen. Keväällä ilmaantui kuitenkin jakso, jonka aikana oli mahdollisuus tehdä rästitöitä.

Nyt työstä puuttuu enää pihamaa. Pihaan kuuluvat yksittäiset tavarat ovat melkein kaikki tehtynä. Enää pitäisi käsitellä pihamaa-styrox sopivalla tavalla ja iskeä kaalit ja aitakappaleet kiinni koko höskään.


Tein ensin rungon talolle kapalevystä. Ikkunanpielet ja ovenkarmit korotin pahvisuikaleilla. Talon sisäseinät maalasin epämääräisesti harmaaksi, etteivät ne hohkaisi aivan valkoisina.

Seinien päällystämisen päädyin toteuttamaan styroxilla: leikkasin styroxista pieniä tiilenkappaleita, liimasin ne kapalevylle ja maalasin lopulta oikean värisiksi. Seinäpinnan olisi varmasti saanut aikaan jollain helpommalla ja nopeammallakin tavalla. Tehtyäni kokeilun styroxilla en kuitenkaan halunnut enää harkita muita vaihtoehtoja, koska styrox-tiilet näyttivät hyvältä. Jotta kapalevy ei hohtaisi valkoisena styrox-tiilien saumakohdista, maalasin talon rungon mustaksi.

Ikkunanpielet ja ovenkarmet maalasin valkoiseksi. Ennen maalaamista liimasin niihin vielä aivan ohueksi vannesahalla leikkaamani puutikut. Tein samoista puutikuista myös ikkunalaudat.

kapalevyrunko

styroxtiilikokeilu maalaamattomana ja maalattuna

maalattu talorunko ja tiilten kiinnittelyä

Vihdoinkin koko talo muurattu!

 Koska talon katto on vähän joka suuntaan sortunut ja reikäinen (tai lähinnä siinä on vain yksi iso reikä) päädyin tekemään katolle rungon vaneritikuista. Näin sain aikaan sopivasti epätasaisen lopputuloksen. Myönnän, että tähän olisi ollut olemassa helpompikin reitti, mutta en osannut ajatella asiaa loppuun asti ennen kuin aloin toteuttaa ideaani. Rungon päälle leikkasin viilusta päreitä.

valmis kattorunko

maalaamista vaille valmis katto

päreiden liimailua ja reikäkohdan maalausta

Pihassa olevan kaalimaan ajattelin toteuttaa kankaalla, jonka käsittelisin ensin Revultexilla. Kokeilin ensin toteuttamista tavallisesta lakanakankaasta, mutta Revultex teki kankaasta liian paksua ja tönkköä. Kaivoin kaappieni kätköistä palan ohutta puuvillavoileeta ja käsittelin sen mollemin puolin sävytetyllä Revultexilla. Lopputulos oli sopivan vahvuinen. Leikkasin kankaasta pieniä puoliympyröitä, jotka liimasin kuumaliimalla kaalia muistuttavaan muotoon.
 

sävykokeiluja kaaleja varten

lopullinen sävy ja puuvillavoilee

valmiita kaaleja

Pihassa on myös aita, vihanneskoreja, kottikärryt ja pyykkinaru (sekä tuoli, jonka jätän varmaan pois työstäni).

Kottikärryt ovat aisojen kiinnittämistä vaille valmiit, mutta kuvaa ei kyseisistä kärryistä valitettavasti ole. Kärryt kokosin pahvista, jonka maalasin vesiväreillä.

Vihanneskorit liimailin kokoon ohuista puutikuista (samoja tikkuja, joita käytin ovenkarmeina, ikkunanpielinä ja -lautoina). Maalasin korit lopuksi vielä vesiväreillä. Maalatuista koreista ei valitettavasti ole vielä kuvia.

maalaamaton vihanneskori

Aitakappaleet veistelin jätepuiden joukosta kaivamistani tikuista ja maalasin kappaleet vesiväreillä.

valmiita aitakappaleita

Teen tämän työn loppuun heti, kun saan opinnäytetyön pois alta. Opinnäytetyöstä tulossa merkintä lähiaikoina.

Yhdeksän hyvää hammasta (2003)

Antero on nyt valmis!


Hampaita on kylläkin vain kaksi.


Päästiin Millan kanssa eilen ja tänään hammaslääkärihommiin. Anteron pahasti reikiintynyt hammas kaipasi paikkausta. Hätäkorjaus tehtiin jo työn alkuvaiheessa värittämällä rikkoutuneet kohdat hampaasta mustiksi (näin saatiin aikaan reikiintyneenn näköinen hammas). Lisäksi tarvittiin puuttuvan hampaan tilalle uusi. Leikeltiin vaahtomuovista sopivat kimpaleet ja muotoiltiin ne hampaiden näköisiksi. Pinnoite tehtiin sävytetyllä Revultexillä. Sitä meni muutama kerros kumpaankin hampaaseen.
hammas ennen käsittelyä


hammas tussikäsittelyn jälkeen


uusi uljas hammas

Nyt saatiin myös väärän kokoinen seinä korvattua oikeankokoisella ja sisätilakin tuli kuntoon. Edellisen liian pienen seinän sijaan uusi oli vähän turhankin napakan kokoinen. Sen paikoilleen saaminen ei ollut mitenkään hirveän yksinkertaista. Saimme sen kuitenkin lopulta ängettyä paikoilleen. Nyt sen ainakin pitäisi pysyä paikoillaan. Ei ainakaan heti ensimmäisen viikon aikana pitäisi lähteä kaatumaan.

vanha sisätila näytti kutakuinkin tältä


uusi sisätila näyttää tältä

Anteroa vaivasi suuvaurioiden ja reikiintyneiden hampaiden lisäksi myös kaihi. Silmät siis kaipasivat myös pikaista huoltoa. Nypittiin vanhat teipit pois ja maalattiin sabluunan avulla uudet mustuaiset Anterolle.

vanhat, korvin kärsineet silmät


uudet silmät, joilla Antero näkee toivottavasti paremmin


Sitten olikin Antero valmis. Pientä hienosäätöä ja sisätilassa olevien kovien kulmien pehmentelyä ja vaarallisten aukkojen (sellaisten, joihin lapsukaiset voivat kätösensä työntää ja satuttaa itsensä) täyttelyä ylimääräisillä vaahtomuovipaloilla.




Minna kiittää ja kumartaa. Sisätila on ainakin omasta mielestäni parempi kuin alkuperäinen. Hampaat ovat vähän hassut, kun ovat poskihampaat ja sijaitsevat jossain ihan muualla kuin siellä missä poskihampaiden pitäisi. Mutta emme me Millan kanssa olekaan mitään hammaslääketieteen ammattilaisia. Anterokin on kuitenkin kallio. Mistä sitä tietää, vaikka kallioilla olisi poskihampaat kulmahampaiden tilalla...?