perjantai 30. huhtikuuta 2010

Pitkä pimeä talvi (2001)

Tästä projektista on nyt jo aikaa. Merkintä tulee useasta eri syystä vasta nyt, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Eikös niin?

Kätsällä oli ennen joulua semmoinen pieni joulusysteemi. Siellä oli semmoisia kaikenlaisia työpajoja. Minun, Anun ja Millan tehtävänä oli heijastinpaja. Siellä sitten sai kaikki tehdä nättejä heijastimia.

Otettiin Anun ja Millan kanssa valistava ja ehkä hieman synkkäkin ote tähän hommaan. Toiselle laidalle tilaa laitettiin esimerkillisesti käyttäytyvä hahmo ja toiseen laitaan heijastimen unohtanut ja tuon unohduksen seuraamuksista kärsinyt hahmo.

Oltiin sopivasti tehty alkusyksystä kanaverkkonaisia, jotka eivät kehnon laatunsa takia olleet kelvollisia siihen työhön, johon ne oli alunperin, opettajan taholta, ajateltu. Maalattiin kaksi noista naisista mustiksi.

Toiselle kanaverkkonaiselle (joka muuten oli muuten meidän rakas Vilijonkkamme) puettiin heijastinliivi ja pipo. Ripustettiinpa vielä heijastinkin roikkumaan liivin helmasta. Viereen tuli seinä, johon ripusteltiin heijastimia. Tämä nainen toimi esimerkkinä siitä, kuinka pimeillä syys- ja talvikeleillä tulisi varustautua.
Vilijonkka suorittamassa tärkeää tehtävää

Toiseen laitaan tuli vähän huonomman kohtalon kokenut kanaverkkonainen. Tältä naiselta väänneltiin raajoja epämääräisiin suuntiin ja hypittiin vähän mahan päällä, jotta saataisiin julman näköinen lopputulos. Sidottiin reppanan haavoja ja maalattiin veritahroja kankaseen, jolla uhri peiteltiin. Ompelin vielä lakanakankaasta paarit uhrin alle. Viereen tuli seinä, jolle tulosteltiin kuvia kynttilöistä, hälytysajoneuvoista sun muista. Tämän yhdistelmän oli tarkoitus herättää ajattelemaan kuinka tärkeää heijastimen käyttö oikeasti on.

Lisärekvisiitaksi pajaan tuli vielä (liikenneteemaa jatkaen) Stop-merkit, joiden alaosaan kiinnitettiin teksti "heijastinpaja". Merkit tehtiin vanerista ja maalatiin oikeanlaisiksi. Jalat olivat pahviputkea, jonka pinta maalattiin harmaaksi. Merkit saatiin pysymään pystyssä, kun jalkoihin kiinnitettiin vielä laudasta kyhätyt "joulukuusenjalat". Toisen merkin sahaamisessa tuli joku häikkä (ilmeisesti sahattiin sama sivu kaksi kertaa) ja merkin alin sivu on siksi muita pitempi. Tätä ei kuitenkaan kukaan ainakaan sanonut huomanneensa. Itse sitä vain kiinnitti virheeseen paljon huomiota, kun tiesi sen olemassaolosta.


Ikävän kohtalon kokenut kanaverkkonainen ja viallinen liikennemerkki

Ei kommentteja: