Näin sitä lennetään (liidetään) kohti valmistumista.
Sitä ennen haluan kuitenkin esitellä teille Qurren (lausutaan ruotsalaisittain).
Qurren maailmaantulo oli hitaanpuoleinen, hieman kivulias ja pientä luovuttamisen makuakin oli havaittavissa.
Tänään Qurre kuitenkin pääsi kokemaan ensimmäiset liitonsa. Ensin koulun pihamaalla, hentojen puiden oksilla. Sen jälkeen turvallisesti Minnan pihapuissa. Kuvaajan asemassa Minna vain oli hieman vaarassa, kun kävyt luistelivat kenkien alla, pylly meinasi läsähtää kivikkoon.
Qurre oli ennen surkean oloinen möykky vaahtomuovia. Minnan oravarakkaassa kolmivuotisessa huomassa siitä tuli karvainen, suurisilmäinen liito-orava. Karvapeitteekseen se sai villaa, koska kirpputoreilta löytynyt sopivia uhreja turkkejaan luovuttamaan, ja kangaskaupabn täditkin pyörittelivät päätään, kun Minna kävi kyselemässä harmaan tekoturkiksen perään. Minna ei halunnut uhrata myöskään vanhaa nallereppuvanhustaan näin pienen maateriaalitarpeen takia. Suruissaan oravansa karvattomuudesta Minna hoksasi, että hänelle on vuosien saatossa kertynyt kasat villaa, josta saisi mainion turkin oravalle.
Silmät Qurre sai vanhasta puuhelmestä, jonka Minna lakkasi mustalla kynsilakalla, joka sekin sai pitkän tauon jälkeen jotain käyttöä - Minna kun on jo angsti-vaiheensa ohittanut eikä mustalle kynsilakalle näin ollen ole tarvettta. Luokan kaappiin oli joku ystävällisesti jättänyt viiksimateriaalia, josta Qurre sai vinksahtaneet viiksensä. Kiitos sinä, viikset kaappiin säilönyt. Käpälien pohjiin Qurre sai punaiseksi sävytetyt Revultex-jarrut.
Nimensä Qurre sai, kun utealiaat lavasterakennusopiskelijat kyselivät suloisen karvaotuksen nimen perään. En muista kuka se tarkalleen oli, joka lopullisen asun keksi, mutta suurin kiitos nimestä menee Tomille.
Nyt Qurre pääsee liitelemään Minnan ja Hansin olkkariin.
Olen pahoillani laiskuudestani. En jaksanut käsitellä siimoja pois kuvista, koittakaa kestää. Jooko?
