Suljettujen verhojen takana (1951)

Kymmenes ja yhdestoista viikko työssäoppimista takana. Samalla se tarkoittaa sitä, että työssäoppiminen on tällä erää minulta ohi. Kolmannelle vuodelle jäi vielä pari kuukautta työssäoppimista suoritettavaksi.

Viimeiset viikot kuluivat muun muassa baarijakkaroiden kanssa väkertäessä. Minulta jäi yhdeksänneltä viikolta vielä kolme verhoilematta ja ne täytyi saada valmiiksi. Se oli kyllä aikamoista taistelua, kun paineilmanitoja ei suostunut yhteistyöhön kanssani. Viimeisenä päivänä, pitkään pohdittuani ja laitetta monta päivää turhaan käsissä pyöriteltyäni tajusin vihdoin mistä oli kyse, ja sain vihdoinkin baarijakkaratkin valmiiksi! (en kerro missä vika oli, koska se saattaisi olla hiukkasen noloa...ja se on sitä paitsi tarpeeton tieto jaettavaksi)

Lisäksi palasin sen verran Kiven tuolien pariin, että virittelin siihen yhteen kurjaan tapaukseen toisenlaisen kiinnitysmekanismin. Sen kurjan istuinosa kun ei pysynyt kiinni muiden tavoin kulmista ruuvaten. Otin baarijakkaroista avuksi pari pikkuista kulmarautakiinnikettä (mikähän ihme niidenkin nimi oikeasti on?). Tämä oli mahdollista, koska jakkaroiden istuinosat olivat kiinni neljällä tällaisella kiinnikkeellä sekä vielä kahdella runkoon kiinni tulevalla ruuvilla. Testasin miten baarijakkaroiden istuinosa pysyisi paikoillaan ilman yhtä rautaa. No, hyvinhän se pysyi, joten irrotin yhden raudan kahdesta jakkarasta ja sain niiden avulla tuoliin istuinosan paikoilleen. Näin tulivat tuolitkin vihdoin ja viimein täysin valmiiksi!

Viimeisillä viikoilla olen liimaillut alakahvion tuoleja kokoon ja suorittanut korjausmaalailuja. Osa tuoleista keikkui holtittomasti, koska niiden jalkojen alta oli päässyt putoamaan pehmiketassut. Tartuin tuumasta toimeen ja väkersin tilalle uudet.

Tältä näyttivät tuolissa valmiina olevat tassut.

Leikkasin kumista ympyröitä...

...ja matosta myös...

...näin sain aikaan sopivan vahvuisen yhdistelmän...

...jonka jälkeen kiinnitin kumiosan liimalla ja nauloilla tuolin jalkaan...

...ja viimeistelin homman liimaamalla matonkappaleen kumiosan päälle.

 Näin saivat tuolit uudet tassut jalkojensa alle eivätkä enää kiikkuneet ja vaappuneet. Näitä tassuja tuli tehtyä yhteensä kymmenisen kappaletta. Taisi sinne kahvilaan jäädä vielä joitakin reppanoita ilman tassuja kiikkumaan. Aika ei riittänyt pelastamaan niittä kaikkia heilumiselta.

Toiseksi viimeisellä viikolla siirtelin tavaroita tarpeistovarastossa putkiremontin tieltä tettiläisen (työelämääntutustuja) kanssa. Hoivitsi, mutta siellä tarpeistovarastossa oli kaikkea huisin kivaa roinaa. Ihasteltiin niitä jonkin aikaa ja haaveiltiin, että kumpa itsellä olisi mahdollisuus hankkia kaikkea kummallista sisustuskamaa kotiin ja sen semmoista. Lisäksi peiteltiin kuntosalin laitteita suojaan remonttipölyltä ja siirreltiin muuta kamaa pois remontin tieltä.

Yksi isommista hommistani viimeisellä viikolla oli Kiven naistenvessan verhoprojekti. Sain tehtäväkseni halkaista yhden leveän verhon keskeltä kahtia ja lyhentää sen vielä sopivaksi.

Ensimmäisenä napsasin ylimääräisen mitan pois alareunasta. Sen jälkeen saksin verhon kahtia.

Kahtia leikkaaminen aiheutti sen, että minun täytyi purkaa yläreunan ryptysnauhaa vähän matkaa, jotta voisin tehdä uudet päärmeet reunoihin.

  
Tämän jälkeen pääsin ompelukoneelle. Surruttelin päärmeet reunoihin ja käänteet alareunoihin. Se meinasi olla vaikeaa. Verhot olivat ilmeisesti alunperin jonnekin suuntaan vinot tai sitten minä olin ottanut mitat huonosti, koska sain ommeltua niistä ensin jokasuuntaan vinot. Onnistuin kuitenkin korjaamaan ongelman ja sain verhot ikkunaan.

Sitten oli vuorossa nyörit, joilla verhot vedettäsiin sivuun. Minulle esitettiin toive teatterimaisesta vaikutelmasta. Tämä tarkoitti sitä, että verhot olisivat yläreunasta yhdessä ja nyörin kohdalta löysähkösti laskeutuvat/pussittavat: sellaiset teatterimaiset.

Koska nyöriä eikä hapsuja löytynyt teatterilta valmiina sain tehtävän noutaa niitä Eurokankaasta. Kangaskauppareissun jälkeen oli vuorossa nyörien virittäminen kiinni seinään. Ensin oli puhetta, että olisin tehnyt kiviporalla reiät koukkuja varten seinään, mutta sitten tyydyttiinkin väliaikaiseen ratkaisuun kiinnittää nyörit taulukoukuilla. Taulukoukkuja ei kuitenkaan löytynyt mistään ja niiden vähäisen käytön vuoksi en lähtenyt niitä myöskään hakemaan mistään. Sain luvan kehitellä toisenlaisen mekanismin. Nysvänurkassa hetken pöyrittyäni keksin loistavan idean, mutta enpäs kerrokaan teille miten mahtavasti sain nyörit lopulta seinään kiinni. Tuskanhiki siinä meinasin jossain vaiheessa tulla, mutta kyllä ne siinä ainakin yhden olivat pysyneet, koska alemmat kuvat on otettu seuraavana päivänä kiinnityksestä. Sen voin kertoa, että nyörit ovat seinässä kiinni sellaisten pikkuesineiden avulla, joita ei ihan ensimmäisenä yhdistäisi verhoihin. :)

Alunperin suunnitellut tupsut jäivät lopulta laittamatta, koska nyörit näyttivät hyviltä ilmankin. Sain näistä kiitosta ja näyttivät kuulemma juurikin siltä miltä oli tarkoituskin.

Ihan viimeisinä päivinä pääsin myös vihdoin käymään myös lavastamossa. Sinne minun piti päästä oikeastaan koko toukokuuksi. Henkilöstöpulan takia se ei sitten kuitenkaan onnistunut. Ei olisi ollut aikaa perehdyttää, kun muutenkin oli jo kiire ja tohina. Mutta ei se oikeastaan kauheasti harmita vaikka näin kävikin. Kyllä minä näyttämöhommissakin viihdyin. Enemmän hyötyä jaksosta olisi ehkä ollut, jos olisin lavastamoon päässyt pidemmäksi aikaa, mutta tällä kertaa kävi näin. Opin silti paljon ja sellaisia asioita, joita en olisi lavastamossa välttämättä oppinut.

Siinä se sitten olikin, minun työssäoppimiseni. Hassua, että se on nyt ohi. Aika meni hurjan nopeasti. Seuraavien päivien aikana luvassa vielä tiivistelmä tuon ajan tapahtumista ja tunnelmista